Kehun itseäni, heh-heh

Oi miten paljon teinkään tänään! Siis sen jälkeen kun parin tunnin aamupala- ja lehdenlukutuokion jälkeen vääntäydyin suihkun kautta hellemekkoon ja ryhdyin rupeamaan. Ensin perustin terassille mehutehtaan eli hain mehumaijan aitasta ja viritin sen keittolevyn päälle ja toimintaan. Ämpärillinen eilen poimittuja marjoja olikin valmiina jääkaapissa odottamassa tositoimiin ryhtymistä.

Ensimmäinen mehusatsi menee mummulaan ja siinä oli vadelmien ja punaviinimarjojen lisäksi kilo sokeria. Mies lupasi sivusilmällä vahtia keitosta, joten minä tallustelin marjapuskiin keräämään seuraavaa marjaämpärillistä toista mehusatsia varten. Sen tein lähes kokonaan sokeritta, kun sellainen mehu sopii paremmin tämän talouden makutottumuksiin. Tulipa tehtyä samalla empiirinen koe. Sokerin kanssa mehua irtosi huomattavasti enemmän kuin ilman sokeria.

Kun välillä, siis kesken marjastuksen, kävin tarkastamassa mehustustilannetta, niin enkös sillä reissulla unohtanut hellehatun pöydälle ja taisin saada vähän liikaa auringonpaistetta päälaelleni. Nokkosetkin pääsivät iskemään paljaisiin kinttuihini, kun tänä kesänä en ole sattuneista syistä siivonnut nokkoskasvustoa marjapensaista.

Mukanani mekon rintamukseen kiinnitettynä kulki minikokoinen, jostain saatu kylkiäis-korvanappiradio. Kuuntelin pääasiassa klassista musiikkia ja kuulumisia Savonlinnan oopperajuhlilta. Radio antaa kanavia satunnnaisesti ja käsittääkseni täysin oman mielensä mukaan. Eilen oli eri kanavat kuin tänään eikä missään näy, mitä taajuuksia ne ovat. Tänäänkin aloitin Helsinki-kanavalla (leppoisaa höpötystä) ja siirryin - korjaan, radio siirtyi itsekseen  Dein aalloille  (tosi tylsää musiikkia) ja sitten tälle oopperakanavalle, joka saattoi olla perus-Ylen ykkönen. Eilen kuuntelin Rondoa eli klassisen musiikin kanavaa, joka vuorotellen kuului ja ei kuulunut. Välillä radion joku kanava säkätti jostain näytelmästä, joka ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Kun yleensä en kuuntele radiota enkä katso telkkaria, oli tämä tosi virkistävä musiikki- et kulttuurituokio. Sen ansiosta en varmaan huomannut nokkostenkaan polttamia ennen kuin illalla.

Kumpikin mehuerä on nyt jo pakastimessa. Ammensin kuuman mehun 7 desin muovipurkkeihin, joissa se jäähtyikin nopeammin kuin etukäteen arvelin. Olin jo illansuussa sen verran väsynyt ja toisaalta niin tyytyväinen ahkeruuteeni, etten enää lähtenyt keräämään uutta ämpärillistä. Mutta minkään taakseen jättää, sen edestään löytää... Tosin voi olla, että täytyy käydä viemässä mummulan mehut heidän pakastimeensa, jotta saan tilaa seuraavaa paukkua varten.

Illalla sain vihdoin ja viimein tyynyt höyrytettyä valmiiksi ja mustan tyynyn jopa ommeltua ja pujotettua paikalleen. Edustavampi esittely seuraa myöhemmin toisessa blogissa, mutta en malta olla näyttämättä tätä jo tässä ja nyt. Alalaidassa on kaksi välityötä: sininen patalappu tyttärelle  ja musta tiskirätti samaan talouteen. Rätti on kesken ja patalappukin vielä oikomatta. Lankana Novitan Bambu tiskirätissä ja Puro batik akryyli patalapussa. Itselle tein aikaisemmin samasta langasta ja hyvin toimii vaikka pelkäsin, polttaako läpi..

Tilasin kokeeksi Ilulta Handu-nettikaupasta vyyhdin tällaista suloista, käsinvärjättyä lankaa. Värit ja nimet ovat toinen toistaan ihastuttavampia. Kun langan nimi on The Rhubarb Tart Song, niin voiko se näyttää joltain muulta kuin raparperipiirakalta? Puolet merinovillaa, puolet alpakkaa. Katsotaanpa, mitä tästä tulee, ehkä pienet, kevyet tossut. Huomaa sävy sävyyn silkkipaperi, johon vyyhti oli pakattu ja vielä kirjekuorikin oli Ilun itsensä tekemä.

Siinäpä se päivä vierähtikin. Hyvä päivä.