Jäät lähtivät tänään

Isäntä tuli kaupasta ja käski panna äkkiä kengät jalkaan. Jäät lähtevät! Niinhän me riensimme sitä ihmettä katsomaan. Voimakas etelätuuli oli puhaltanut jäät jo meidän torpan kohdalta kauemmas kohti kaupungin keskustaa, mutta sainpa sentään otettu muutaman kuvan. Yritin kuvat niitä kaikkia kahta lokkia ja vihaista varista, jotka risteilivät järven yllä, mutta menestys oli huono. Linnut olivat minulle ja kameralleni liian nopeita. Muutamat mustat pisteet alimmissa kuvissa ehkä ovat lintuja.

Tuuli on ollutkin tänään aika voimakas. Se on esimerkiksi heittänyt naapurin puolelta jonkun rakennuslevyn meidän pihaan ja luultavasti vielä ruusupensaan päälle. Hoitakoon naapuri itse levynsä omalle puolelleen. Mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että jos tuuli tuo pihaan irtaimistoa, niin eikö silloin ole oikeus ottaa irtotavara itselleen? Mies ei kannattanut ajatusta.

Kansallinen veteraanipäivä

http://www.youtube.com/watch?v=arKxCiTZoyQ

Meidän veteraanimme ei enää jaksanut lähteä juhlaan, vaikka mieli teki. 

Sadetta

Vaikka iltapäivä ja iltakin ovat olleet sateiset, on päivä ollut aika aurinkoinen. Kirjoissa tavataan joskus tässä kohdassa lukea, että jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kävin ystävän luona iltapäiväkahvilla ja se jo piristi kovasti. Keräsin vähän kirjoja hyväntekeväisyyteen ja se paitsi ilahdutti lahjan saajaa, erityisesti myös meidän isäntää, kun talossa on pari kirjapinoa vähemmän.  Sain kuvani valokuvaamosta. Edes tukeva kaksoisleuka ei harmittanut kuin ihan vähän. Heh, rajasin kuvan leuasta poikki.

Sadepäivästä ei kuitenkaan ollut suotuisaksi kuvauspäiväksi, joten tässä varakuva pihan krookuksista. Viime vuonna näitä oli vain pari, kolme kappaletta. Piha alkaa onneksi - toivottavasti - kuivua sen verran, että isäntä pääsee ajelemaan lehdet silpuksi. Kuva sopii oikein hyvin näin harmaaseen päivään.

Yksi onnenkantamoinen vielä tälle päivälle. Minähän tein pari päivää sitten kuvahankintoja kirjaani. Suurin osa on tietenkin sukuarkistoista ja niin ollen ilmaisia, mutta kaksi ostin museoalalta. Eilen kellot alkoivat kilkattaa toisesta kuvasta, kun sain museovirastosta vanhan kuvatekstin. Ei hitsi vie, tämä ei voi olla oikea rakennus. Niinhän asia sitten osoittautui olevankin, vaikka yhdessä käyttämässäni lähdeteoksessa väärää kuvaa oli vaivatta käytetty tarkoittamassani yhteydessä. Nyt on odotettava maanantaihin ja toivottava, että oikeakin kuva löytyisi. Muuten ei auta muu kuin sepittää uusi kuvateksti väärään kuvaan.

Taas kerran tuli todistettua se, miten helposti virhe tai väärä tieto voi kertaantua ja miten huolellisesti kaikki lähteet pitäisi saada tarkistettua. Oma vaistoni on pitkään sanonut, että mainittu kuva ei millään voi olla oikea, mutta liikaapa luotin suureen kustantajaan. Ja museovirastoonkin. Onneksi saan asian vielä korjattua.

Kevättä ja aurinkoa!

Kuten kuvasta näkyy, meilläkin sinivuokko kukkii pihassa:

Lumikello on löytänyt kokonaan uuden kasvupaikan. Tähän asti sitä on ollut pelkästään pensasaidan juuressa, mutta nyt se yllätti. Siemen on lentää liihotellut tontin poikki talon syrjälle nurmikolle. Tai siis sammalikkoon.

Otin kolmannenkin kuvan nurmikolle levinneistä krookuksista, mutta sen taidan säästää päivään, jolloin ei ole muuta esiteltävää ;-)

Päivä on ollut ihanan aurinkoinen, mutta sitttenkin aika kylmä. Vilu tuli, kun puseroisillani juttelin tovin naapurin rouvan kanssa meidän postilaatikolla.

Sain kirjaani varten viimeiset kuvat, toisen museovirastosta, toisen omalta museolta ja lähetin ne saman tien eteenpäin. Hyvä juttu, näitä juuri olin kaivannutkin, mutta hitsi vie, ne eivät tulleet ilmaiseksi. Nyt ei enää tule muutoksia, paitsi tietysti mahdollisten virheiden korjailua. Odotan jännityksellä ehdotusta kanneksi ja ylipäätään koko visuaalista ilmettä. Ja aikataulua. Ja sitä vedosta. Tämä viimeinen muutos tietysti vaikuttaa jotain, mutta ei varmaan dramaattisesti mitään.

Ei päivä pelkästään iloa ja aurinkoa ole ollut. Isä oli ollut terveyskeskuksessa, mutta lähetetty kotiin odottamaan kutsua jatkotutkimuksiin. Oireet voivat merkitä mitä tahansa, pahimmasta mahdollisesta lievempiin vaihtoehtoihin. Ääni oli hyvin väsyneen miehen ääni, mutta hän olikin vasta kotiutunut reissulta kun soitin. Parin tunnin odottelu oli onneksi ollut mahdollista viettää makuulla, mutta oli se siltikin ollut pitkä odotusaika.

Apeaa ja äksyä mieltä

Auto sai kesätöppöset alleen ja minä otin kunnon päivänokoset. No, mahtui päivään sentään jotain muutakin.

Posti toi mukavan Nuutajärvi-kirjan, jossa on tehtaan ja kartanon historiaa ja paljon kuvia vanhimmasta tuotannosta. Siksi tämä kuva on paikallaan, vaikkei osoitakaan kovin suurta taiteellisuutta asettelultaan. Esineet puhukoot puolestaan! Oiva Toikan linnut ovat kaikille tuttuja, olisikohan tuo iso huutonettilöytö Fasaani? Luullakseni pienikin on nuutajärveläistä alkuperää, ehkä tullut joskus kaupantekijäisiksi. Tuo kaunis malja on Kerttu Nurmisen; nimeä en muista. Alla mieheni äidin kirjailema liina ja perintönä tullut neulavati tai vastaava pieni hopea-astia. Rillit ovat miehen soittolasit.

Se miksi nostan Nuutajärveä esille, on närkästykseni siitä, että omistajafirma, Suomen muistaakseni vanhin tai toiseksi vanhin teollisuusyritys Fiskars aikoo sulkea omistamansa Nuutajärven lasitehtaan. Väitetään, että Hämeen ammattikorkean lasikoulutus jatkuisi siellä, mutta millä eväillä, jos tuotanto katoaa? Tuotanto ja osaaminen toki siirretään Iittalan tehtaalle, mutta ties kuinka moni jää työttämäksi. Ja mitä tapahtuu Lasikylälle, alueen vetovoimaisimmalle turistikohteelle ja paikkakunnan asukkaille? Toivottavasti joku äveriäs lasitehtailijaksi haluava tulee paikalle ja ostaa tehtaan.

Toinen apeuden syy liittyy pikakäyntiin isää tervehtimässä. Hän on saanut ainakin kahteen kertaan lievän sairaskohtauksen, joka tosin on mennyt muutamassa minuutissa ohi. Tänään olo oli kohentunut niin nopeasti, että isä arveli, että ambulanssikyyti ei nyt ole tarpeen. Hän tietää itsekin, että ensin voi olla jotain lievää ja sitten yhden kerran isompaa. Melekin tuntui kuin hän jo sitä odottaisikin. Ei ole kiva asua yksin leskimiehenä ja ikävöidä niin vaimoa kuin kaikkia edesmenneitä kavereitaan. Yksi parhaimmista odottaa parhaillaan hautaan siunaamista.

Vein isälle luettavaksi kolmannen serkun kirjoittaman sukutarinan. Itse luin sen viime viikolla ja tiiviisti yhdellä istumalla. Vaikka teos kertoo eri sukupolvista kuin oma kirjani, niin mieleni on hyvä. Arvot ja aatteet, jotka pääasiassa syntyivät omassa mielessäni ja saivat omat muotonsa, ovat olleet konkreettisesti totta seuraaavan polven elämässä. Odotan vedosta, jonka melkein veikkasin tulevan tänään. Eikö mitä. Ehkä huomenna?

Mukava sunnuntai, jos en sanoisi: vallan ihana

Olipa tänään ihana päivä. Pihan routa taisi sulaa, kun vielä eilen tammen alla ollut vesilätäkkö oli aamuun mennessä hävinnyt. Pihan lumikellotkin ovat jo vapautuneet lumivaipastaan. Krookuksia vielä odotellaan.

Puutarhalta tuli viikolla kaksi isoa laatikkoa taimia. Suurin osa pääsi jo perjantaina multaan, mutta sitten sekä multa että pytyt loppuivat. Amppelimansikat pitää muistaa huomenna istuttaa johonkin, ennen kuin seuraava taimilähetys saapuu. Siemeniä en vielä ole pistänyt multaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kuuliaisesti ohjeen mukaisesti liotin Uuden Seelannin pinaatin siemiä, mutta taisin liottaa liian kauan, kun vain kaksi iti. Ja toinen niistäkin on jo kuollut. Toivottavasti kaupan taimet juurtuvat ja pysyvät hengissä siksi kunnes saan ne varsinaisiin ruukkuihinsa. Osa menee kasvihuoneeseen.

Tänään vietin mukavan iltapäivän tapaamalla ns. vanhoja kollegoita. Menneitä ei paljon muisteltu, mutta sitäkin enemmän pohdittiin omia ja vähän yhteisten tuttujenkin kuulumisia. Hauskaa olio. Emäntä oli valmistellut meille erinomaisen sunnuntailounaankin.

Aamulla ennen lähtöä otin kuvan pesänrakentaja-oravasta. Pesän suuaukon kuvasin jo eilen. Luullakseni orava nyppi puista kaarnaa ja ehkä naavaakin pesän pehmusteeksi. Siltä tuo touhuaminen ainakin näytti.

Lovviisan kammari: ARPAJAISET KAMMARISSA

Lovviisan kammari: ARPAJAISET KAMMARISSA