Sadetta

Vaikka iltapäivä ja iltakin ovat olleet sateiset, on päivä ollut aika aurinkoinen. Kirjoissa tavataan joskus tässä kohdassa lukea, että jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kävin ystävän luona iltapäiväkahvilla ja se jo piristi kovasti. Keräsin vähän kirjoja hyväntekeväisyyteen ja se paitsi ilahdutti lahjan saajaa, erityisesti myös meidän isäntää, kun talossa on pari kirjapinoa vähemmän.  Sain kuvani valokuvaamosta. Edes tukeva kaksoisleuka ei harmittanut kuin ihan vähän. Heh, rajasin kuvan leuasta poikki.

Sadepäivästä ei kuitenkaan ollut suotuisaksi kuvauspäiväksi, joten tässä varakuva pihan krookuksista. Viime vuonna näitä oli vain pari, kolme kappaletta. Piha alkaa onneksi - toivottavasti - kuivua sen verran, että isäntä pääsee ajelemaan lehdet silpuksi. Kuva sopii oikein hyvin näin harmaaseen päivään.

Yksi onnenkantamoinen vielä tälle päivälle. Minähän tein pari päivää sitten kuvahankintoja kirjaani. Suurin osa on tietenkin sukuarkistoista ja niin ollen ilmaisia, mutta kaksi ostin museoalalta. Eilen kellot alkoivat kilkattaa toisesta kuvasta, kun sain museovirastosta vanhan kuvatekstin. Ei hitsi vie, tämä ei voi olla oikea rakennus. Niinhän asia sitten osoittautui olevankin, vaikka yhdessä käyttämässäni lähdeteoksessa väärää kuvaa oli vaivatta käytetty tarkoittamassani yhteydessä. Nyt on odotettava maanantaihin ja toivottava, että oikeakin kuva löytyisi. Muuten ei auta muu kuin sepittää uusi kuvateksti väärään kuvaan.

Taas kerran tuli todistettua se, miten helposti virhe tai väärä tieto voi kertaantua ja miten huolellisesti kaikki lähteet pitäisi saada tarkistettua. Oma vaistoni on pitkään sanonut, että mainittu kuva ei millään voi olla oikea, mutta liikaapa luotin suureen kustantajaan. Ja museovirastoonkin. Onneksi saan asian vielä korjattua.