Apeaa ja äksyä mieltä

Auto sai kesätöppöset alleen ja minä otin kunnon päivänokoset. No, mahtui päivään sentään jotain muutakin.

Posti toi mukavan Nuutajärvi-kirjan, jossa on tehtaan ja kartanon historiaa ja paljon kuvia vanhimmasta tuotannosta. Siksi tämä kuva on paikallaan, vaikkei osoitakaan kovin suurta taiteellisuutta asettelultaan. Esineet puhukoot puolestaan! Oiva Toikan linnut ovat kaikille tuttuja, olisikohan tuo iso huutonettilöytö Fasaani? Luullakseni pienikin on nuutajärveläistä alkuperää, ehkä tullut joskus kaupantekijäisiksi. Tuo kaunis malja on Kerttu Nurmisen; nimeä en muista. Alla mieheni äidin kirjailema liina ja perintönä tullut neulavati tai vastaava pieni hopea-astia. Rillit ovat miehen soittolasit.

Se miksi nostan Nuutajärveä esille, on närkästykseni siitä, että omistajafirma, Suomen muistaakseni vanhin tai toiseksi vanhin teollisuusyritys Fiskars aikoo sulkea omistamansa Nuutajärven lasitehtaan. Väitetään, että Hämeen ammattikorkean lasikoulutus jatkuisi siellä, mutta millä eväillä, jos tuotanto katoaa? Tuotanto ja osaaminen toki siirretään Iittalan tehtaalle, mutta ties kuinka moni jää työttämäksi. Ja mitä tapahtuu Lasikylälle, alueen vetovoimaisimmalle turistikohteelle ja paikkakunnan asukkaille? Toivottavasti joku äveriäs lasitehtailijaksi haluava tulee paikalle ja ostaa tehtaan.

Toinen apeuden syy liittyy pikakäyntiin isää tervehtimässä. Hän on saanut ainakin kahteen kertaan lievän sairaskohtauksen, joka tosin on mennyt muutamassa minuutissa ohi. Tänään olo oli kohentunut niin nopeasti, että isä arveli, että ambulanssikyyti ei nyt ole tarpeen. Hän tietää itsekin, että ensin voi olla jotain lievää ja sitten yhden kerran isompaa. Melekin tuntui kuin hän jo sitä odottaisikin. Ei ole kiva asua yksin leskimiehenä ja ikävöidä niin vaimoa kuin kaikkia edesmenneitä kavereitaan. Yksi parhaimmista odottaa parhaillaan hautaan siunaamista.

Vein isälle luettavaksi kolmannen serkun kirjoittaman sukutarinan. Itse luin sen viime viikolla ja tiiviisti yhdellä istumalla. Vaikka teos kertoo eri sukupolvista kuin oma kirjani, niin mieleni on hyvä. Arvot ja aatteet, jotka pääasiassa syntyivät omassa mielessäni ja saivat omat muotonsa, ovat olleet konkreettisesti totta seuraaavan polven elämässä. Odotan vedosta, jonka melkein veikkasin tulevan tänään. Eikö mitä. Ehkä huomenna?