Maija hyrisee terassilla

Vihdoin ja viimein pääsin niin pitkälle, että maija. siis mehumaija hyrrää terassilla. Mehun tuoksu tulee ihan yläkertaan asti, vaikkei parvekkeen ovikaan ole edes auki.

En pidä mitään kiirettä, sillä mehu valuu suoraan isoon kattilaan. Siitä ei muuta kuin ammennan valmiin mehun muovipurkkiin ja kannan pakastimeen.

Pakastin alkaa kyllä olla jo lähes aitoja myöten täynnä, joten sikäli hyvä, ettei tänä vuonna tulee luumuja eikä omenia. Mehuista lupasin osan tyttärelle, mutta hänellä on sama tilanne: pakastin täynnä.

Maija hyrisee terassilla ja mummi tietokoneella. Kävimme nimittäin asioilla ja sitä ennen piipahdin kurkkaamaan sähköpostit ja naamakirjan kuulumiset. Eikös mitä, tytär muistutti poikansa syntymäpäivästä ja tämä mummunpaska oli sen kokonaan unohtanut! Onneksi virhe saatiin pikimmiten korjattua, sillä samalla asiointireissulla pyörähdimme kakkukahveilla. Onnittelukorttikin löytyi postin telineestä ja lahjan mummi kaivoi kukkarostaan.

Pojan isä tuli pihalla vastaan; hän oli jo käynyt kakkukesteissä. On se vaan ihmeellinen asia, miten nopeasti nuo lapsukaiset kasvavat ja varttuvat. Tämäkin nuori mies oli vain hetki sitten pieni, tuhiseva käärö.

Hain postista tilaamani kipukoukun, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Minulla on ennestään yläkerran kipukoukku, mutta kipeät niskat sanoivat, että toinen pitäisi olla alakerrassa. Niskat ja selkä ovat tosi pahasti juntturassa. Heräsin aamulla peräti siihen, että hieroin ja jumppasin niskojani patjaa vasten. Miehen nivelet ovat siinä mallissa, ettei hänestäkään ole hierojaksi. Kunpa saisin hänet ottamaan koukun omaan käteensä. Hierominen ei varmasti paranna hänen vaivojaan, mutta tuskin tekisi pahaakaan.

Marjastettu on

Nyt on talon kaikki marjapensaat poimittu tyhjiksi. Päivän saalis: vajaa ämpärillinen punaisia viinimarjoja. Huomenna kai sitten on mehustus- ja soseutuspäivä. Marjapensaiden viereltä löytyi yllätysperunamaa. Tästä voii jo sanoa, että kylvämättä kasvavaa:

Lehtikasassa oli viime kesänä pieni pottumaa. Tänä vuonna emme muilta kiireiltä saaneet aikaiseksi perunan istuttamista, mutta näköjään se kasvaa istuttamattakin, omia aikojaan. Jännä sinänsä nähdä, saammeko uusia perunoita ennen pakkasia vai onko ensi kesän siemenperunat jo maassa.

Kasvihuoneella tomaatit rehottavat ja vaatisivat ehdottomasti tukirakennetta. Miehen apua tarvitaan, mutta minun pitäisi ensin tehdä piirustukset ja ottaa mitat. Nyt pienten, makeiden tomaattien kuvaa ei löytynyt, vaikka hetki sitten senkin tallensin.

Tämä kuvauskohde eli miljoonakello sentään löytyi tietokoneelta, myös tänään kuvattuna:

Hyvä kun marjat tuli poimittua. Nyt katto rapisee siihen malliin, että taitaa sataa.

Marjapuskissa

Tytär tuli tuomaan Kreetan terveisiä ja auttamaan viinimarjojen keruussa. Hän poimi itselleen pienen sangollisen marjoja ja auttoi minuakin niin, että kokonainen viiden kilon marjalaatikko täyttyi laitoja myöten. Laatikko tuli taloon eilen, kun mies hankki talven mustikat.

Lisäksi tytär käväisi tyjentämässä ojassa kasvavat mustaherukkapensaat, joista nousi varmaan parisen litraa marjoja, enemmän kuin kymmeneen vuoteen. Miksi pensaat ovat ojassa? Sen kun tietäisi, luultavasti naapurin isäntä on joskus kaivanut ojan tontin väärälle puolelle, kuten onkin, ja puskat ovat hakeneet kasvupaikkansa ojasta. Itse en uskalla hypätä ojan yli, mutta tyttäreltä se kävi oikein kätevästi.  - Tämäkin pensas tyhjeni tänään kokonaan.

Kaksi tai kolme punaherukkapensasta on vielä poimimatta. Taitaapi olla niin, että mehumaija pitää sittenkin kaivaa esille. Etukäteen arvelin, ettei marjoja tulisi niin paljoa, että sitä vaivaa kannattaisi nähdä. Tytär lupasi ottaa mehua, jos sitä vain hänelle liikenee. Me, joilla ei ole kellaria, pakastamme mehut ja marjasurvokset. Hillosokerilla tehty hillo taitaa säilyä huoneenlämmössäkin, mutta hillot eivät tee meillä kauppaansa.

Taisin aikaisemmin mainitakin, että viime vuosina olen survonut marjat soseeksi, makeuttanut vähän ja syönyt talvella mehun kanssa aamupalalla smoothien tapaan. Oikeaa smoothieta en tee, sillä en viitsi joka päivä pestä tehosekoittimen kannua.  Mitä sitä turhan päiten, kun kuidut ja siemenet tulevat näinkin syödyksi.

Mainostamani lammaspihvit olivat todella mureita. Vähän jäi tällekin päivälle lihaa ja perunoita. Kantarellikastikekin tehdään vasta tänään sunnuntaipyttipannun seuraksi.

Ukkonen yllätti eilen

Eilen jäivät kirjoitukset ja kommentoinnit pahasti kesken, kun mies huusi alakerrasta, että nyt jyrisee, kone kiinni. Ukkonen kierteli ja kaarteli ja vettäkin satoi, mutta ei niin pahasti kuin uutisten mukaan Karjaalla ja Salon seudulla. Huh-huh.

Vaikka satoi, ei satanut niin paljon, että ei yrttitarhaa olisi tarvinnut kastella. Meidän tarhamme on tänä kesänä tätä kokoluokkaa: muutama yrtti, chili, oravien istuttama auringonkukka ja minun hyvin myöhään kylvämäni pavut ja kesäkurpitsat noin seitsemässä muuttolaatikossa. Pavut ja kesäkurpitsat tekevät satoa tai ovat tekemättä. Pelkäsin jo, että oravat olisivat myllänneet kaikki ympäri, kuten ne tekivät kesäkukille. Kahdessa amppelissa kasvaa yhteensä yksi pelargonia ja sekin vaivaisesti. Aikani istutin oravien kääntelemiä taimia ja sitten annoin olla. Miljoonakellot onneksi kukkivat komeasti ja edustavat kesäkukkien laajaa sukukuntaa. Kasvihuoneelle ne eivät sentään ole keksineet mennä. Siellä tomaatit ja kurkku ovat kyllä menestyneet hyvin, samoin ananaskirsikka.

Pakastin tänään laatikollisen mustikoita. Mies toi viiden kilon laatikon luottokauppiaaltaan samalla kun osti perunoita ja kantarelleja. Meistä kun ei enää ole metsään menijöiksi, olkoon siellä miten paljon tahansa marjoja. Tässä ei tosin mustikkametsiä ole lähimaillakaan, mutta onneksi kaupasta saa sen, mitä tarvitsee. Tarjosin oravalle maistiaisia ja se ottikin mustikan tassuihinsa, käänteli ja haukkasi, mutta maku ei miellyttänyt.

Tytär tulee huomenna ja katsotaan, paljonko meidän viinimarjapuskista irtoaa satoa. Kovin huonolta näyttää. Menetimme suurimman osan parhaista pensaista tontinmyynnin yhteydessä eivätkä uudet pensaat ole vielä oikein innostuneet tuottamaan satoa ja sitä paitsi ne ovat mustia, jotka ehkä eivät vielä olisi kypsiäkään. Vanhoja punaherukkapensaita jäi kahteenkin paikkaan, mutta viime talvi ilmeisesti otti niin koville, ettei sato ole kovinkaan kummoinen. Luultavasti tänä vuonna ei tarvitse kaivaa mehumaijaakaan esille. Ei tule marjoja, ei tule luumuja, omenapuu kuoli.

Illalla syömme perunoita, kantarellikastiketta ja grillattua lammasta. Lammas on alle kympin kilolta maksanut pakastepaisti, joka oli hintaansa nähden erinomainen ostos. Marinoin sen turkkilaisessa jogurtissa, jossa oli vähän mustapippuria ja paljon valkosipulin kynsiä. Ennen marinointia poistin  kalvot ja talit ja leikkasin lihan parin sentin viipaleiksi. Muutama nätti viipale syntyi, loput ovat epämääräisiä paloja, mutta yritin saada kaikki poikkisyin palasiksi. Eilen grillasimme tai siis paistoimme muuripannulla puolet ja tänään loput. Ai että olivat mureita ja hyviä pihvejä. Illaksi on varattu vielä punasipuleita, jotka keitän samassa padassa pottujen kanssa. Naatit pääsevät huomiseen pyttipannuun, jossa on jämäperunat ja mahdollisesti lammastakin, jos sitä jää. Varmuuden vuoksi mies toi kaupasta paketin makkaraa.

Taidan ehtiä kutoa vielä pätkän neuletakkiani ennen kuin rupeamme ruuanlaittoon. Ajattelin, että sekin neule olisi jo nyt valmis, mutta väärin luulin. Minun pitäisi lähiaikoina olla mahdollisimman edustavan näköinen kuvauskohde yhtä juttua varten, josta ehkä kerron myöhemmin. Punainen pellavamekko tai yksi vanha trikoomekko ovat kai vaatevaihtoehtoina, varsinkin kun ei tähän hätään muutakaan ehdi saada.

Lämmintä aamusta alkaen

Heräsin puhelimen pirinään. Se vanha työkaverihan se siellä kyseli, onko aamukahvit jo keitetty. No ei ollut, mutta äkkiähän ne turautin. Meillä oli valtavan kiva juttutuokio, kun ex-kollega tunnin, puolentoista kuluttua jo istui terassillamme kahvilla. Käytiin läpi omat kuulumiset, entisten työkavereiden ja monen asiakkaankin kuulumiset. Kaikki eivät enää olleet elävienkään kirjoissa. Teimme vaihtokauppaa: kaveri sai kirjani ja me muutaman mukavan esineen, joita tämä vanhan hyvän ajan kaupparatsu (jos niin voi sanoa) kaupittelee.

Tämä oli kesän ensimmäinen aamupalani terassilla. Takavuosina, silloin kun oli herättävä ns. ihmisten aikaan, join aamuteet ja -kahvit melkein ympäri vuoden ulkona. Pitäisiköhän ruveta heräilemään aikaisemmin? Nyt oli aamusta alkaen leppoisan lämmintä eli tulihan se helle sittenkin.

Mies oli nukkunut yönsä huonosti ja kömpikin äsken pienille tupsluureille. Jahka hän herää, lähdemme varmaan maakunta-ajelulle eli isää tervehtimään. Minä taidan panna lampaanpaistin marinadiin. Se toisn on ollut jo muutaman päivän sulamassa, joten täytyy tarkkaan haistella elukan kunto. Toivottavasti siitä vielä on grillipihveiksi.

Missä se helle luuraa?

Tällä viikolla piti olla ihania hellepäiviä. Mihin ne joutuivat? Eilen kyllä aurinko paistoi, mutta odotanpa vain, milloin tänäpänä sade ropsahtaa alas. Harmaata, harmaata koko taivaan täydeltä. Pyykit pyörivät koneessa, mutta pakko kai ne on ripustaa sisälle. Eilen olisi ollut hyvä pyykkipäivä, mutta unohdin. Nyt onneksi muistin, sillä alkavat pöksyt loppua muutamaa oikein kunnon mummoparia lukuunottamatta...

Kaipaan niin saunaan, mutta silmien tipoittaminen jatkuu vielä ainakin toista viikkoa. Perheen toinen silmäpotilas on parhaillaan lääkärissä ja arveli käyvänsä apteekissa samalla reissulla. Hän keräili eilen varmuuden vuoksi paksun kirjekuorellisen tietoja silmistään, sillä oma silmälääkäri on lomalla. Vähän minuakin jännittää, mikä siinä ukkokullan silmässä nyt tällä kertaa on.

Terveyttä olin minäkin hoitamassa: olin kaupungin järjestämässä mammografiassa. Luulin, että se olisi jo meikäläisen ikäiseltä ohi, mutta onneksi ei. Hoitaja toivotteli kahden vuoden päästä tervetulleeksi uudelleen. Meillä oli jossain vaiheessa kaupunki tehnyt sopimuksen lauttasaarelaisen terveysaseman kanssa. Sinne sitä oli hankala matka ja turhia kulujakin. Asiasta nousi sen verran meteliä, että nyt ainakin kuvaus on järjestetty ihan keskelle omaa kaupunkia jäähallin parkkipaikalle. Ruotsalainen kuvauskontti nökötti siellä parkkipaikan laidalla ihan vain minua odottamassa, sillä pääsin heti kuvaukseen eikä jälkeenikään ollut jonoa.

Hienoa palvelua ja kiitokset siitäkin, että me yli kuusvitosetkin vielä kuvataan. Mutta eikös vaan joku muori valittanut paikallislehden yleisönosastolla huonosta palvelusta ja huterista portaista. Minua etukäteen vähän pelotti, miten selviän portaista, sillä mekkoni helmat liehuvat melkein maassa. Mitä vielä, portaat olivat ihan tukevat, edes kaide ei ollut hutera. Kaiken lisäksi rollaattori- ja pyörätuolipotilaita varten olisi kuulemma ollut hissikin saatavilla. Ja hoitaja oli paitsi asiansa osaava, myös ystävällinen ja mukava.

Taidan lähteä nukkekotihankkeeni kimppuun. Nyt pitäisi liimata vielä vähän tapettia ja sitten ruveta tekemään ikkunapokia.Nukkisblogiin ei toistaiseksi ole tarvinnut kuvata yhtään kuvaa, sillä seinät ovat vielä levällään.

Mukavan päivän iltaa

Voi vitsit, että joskus voi lyhytkin puhelu, tapaamisesta puhumattakaan olla rentouttavaa ja virkistävää. Juttelin äsken pari minuuttia entisen työkaverin kanssa. Emme olekaan nähneet moneen vuoteen, mutta nyt sovimme alustavasti tapaamisesta. Oikein odotan sitä.

Eilen käväisin kirjakaupassa ostamassa Enni Mustosen tuoreimman kirjan, johon tänään sain nimmarin itseltään kirjailija Kirsti Manniselta. Hänen omistukseensa puolestaan siirtyi minun kirjani, josta asiasta olen hyvin, hyvin iloinen. Otettu suorastaan.

Itse en meinannut päästä yöllä sänkyyn, kun oikein ahmimalla luin Paimentyttöä. Paimentyttö aloitti uuden kirjasarjan Syrjästäkatsojan tarinoita, josta taustatietoa, äärettömän mielenkiintoista sellaista löytyy naamakirjasta, täältä. Etenkin liitteitä kannattaa käydä kurkkaamassa. 

En nyt lähde sen enempää arvioimaan kirjaa, josta löytyy monta arviota blogimaailmassakin. Kun kirja on omalla rahalla ostettu, voin hyvin riippumattomasti sanoa, että Kirsti ei petä tälläkään kertaa. Ihan loppuun asti en viime yönä päässyt, mutta jatkketaan tänä iltana. Seuraavaa osaa odotan jo innokkaasti, sillä arvaan siinä siirryttävän Sipoon maisemista tutumpiakin tutumpiin paikkoihin.

Tämä on ollut kaikkiaan hyvä päivä, mutta samaa ei voi sanoa eilisestä. Verottajalta tuli kirje. En oikein tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Nimittäin tämä saamarin viisas verottaja tiesi, että minä tyttä se en julkaise kirjoja tulonhankkimistarkoituksessa. Ei, minähän kirjoitin kirjani harrastuksekseni ja harrastustoiminnastahan ei tunnetusti verottaja kelpuuta kuluvähennyksiä. En tiedä, onko kohteluun syynä eläkeläisyys, kirjan palvelukustanteen luonne vai se, että kirjani on esikoinen. Montakohan kirjaa pitää kirjoittaa ja kuinka suurina painoksina painattaa, jotta kulut olisivat tulonhankkimiskuluja? Pannu kihisee ja pihisee.