Heräsin puhelimen pirinään. Se vanha työkaverihan se siellä kyseli, onko aamukahvit jo keitetty. No ei ollut, mutta äkkiähän ne turautin. Meillä oli valtavan kiva juttutuokio, kun ex-kollega tunnin, puolentoista kuluttua jo istui terassillamme kahvilla. Käytiin läpi omat kuulumiset, entisten työkavereiden ja monen asiakkaankin kuulumiset. Kaikki eivät enää olleet elävienkään kirjoissa. Teimme vaihtokauppaa: kaveri sai kirjani ja me muutaman mukavan esineen, joita tämä vanhan hyvän ajan kaupparatsu (jos niin voi sanoa) kaupittelee.
Tämä oli kesän ensimmäinen aamupalani terassilla. Takavuosina, silloin kun oli herättävä ns. ihmisten aikaan, join aamuteet ja -kahvit melkein ympäri vuoden ulkona. Pitäisiköhän ruveta heräilemään aikaisemmin? Nyt oli aamusta alkaen leppoisan lämmintä eli tulihan se helle sittenkin.
Mies oli nukkunut yönsä huonosti ja kömpikin äsken pienille tupsluureille. Jahka hän herää, lähdemme varmaan maakunta-ajelulle eli isää tervehtimään. Minä taidan panna lampaanpaistin marinadiin. Se toisn on ollut jo muutaman päivän sulamassa, joten täytyy tarkkaan haistella elukan kunto. Toivottavasti siitä vielä on grillipihveiksi.
"Tupsluurit" olin unohtanut sanan, kiitos! Aamukahvit hyvässä seurassa on parhautta, harvinaista herkkua itselleni. Mietin, että vaikken syömisesta ulkona pidä lainkaan niin pitäisiköhän siirtyä edes hetkeksi mukin kanssa tuonne aurinkoon (tosin lämpöä näin ennen seitsemää aamulla on vain 15)
VastaaPoistaHyvä päätökseni kuivui heti kasaan: uni maistui paremmalta kuin aikaiset aamukahvit terassilla. Ehkä jonain toisena aamuna onnistuu paremmin?
VastaaPoista