Mukavan päivän iltaa

Voi vitsit, että joskus voi lyhytkin puhelu, tapaamisesta puhumattakaan olla rentouttavaa ja virkistävää. Juttelin äsken pari minuuttia entisen työkaverin kanssa. Emme olekaan nähneet moneen vuoteen, mutta nyt sovimme alustavasti tapaamisesta. Oikein odotan sitä.

Eilen käväisin kirjakaupassa ostamassa Enni Mustosen tuoreimman kirjan, johon tänään sain nimmarin itseltään kirjailija Kirsti Manniselta. Hänen omistukseensa puolestaan siirtyi minun kirjani, josta asiasta olen hyvin, hyvin iloinen. Otettu suorastaan.

Itse en meinannut päästä yöllä sänkyyn, kun oikein ahmimalla luin Paimentyttöä. Paimentyttö aloitti uuden kirjasarjan Syrjästäkatsojan tarinoita, josta taustatietoa, äärettömän mielenkiintoista sellaista löytyy naamakirjasta, täältä. Etenkin liitteitä kannattaa käydä kurkkaamassa. 

En nyt lähde sen enempää arvioimaan kirjaa, josta löytyy monta arviota blogimaailmassakin. Kun kirja on omalla rahalla ostettu, voin hyvin riippumattomasti sanoa, että Kirsti ei petä tälläkään kertaa. Ihan loppuun asti en viime yönä päässyt, mutta jatkketaan tänä iltana. Seuraavaa osaa odotan jo innokkaasti, sillä arvaan siinä siirryttävän Sipoon maisemista tutumpiakin tutumpiin paikkoihin.

Tämä on ollut kaikkiaan hyvä päivä, mutta samaa ei voi sanoa eilisestä. Verottajalta tuli kirje. En oikein tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Nimittäin tämä saamarin viisas verottaja tiesi, että minä tyttä se en julkaise kirjoja tulonhankkimistarkoituksessa. Ei, minähän kirjoitin kirjani harrastuksekseni ja harrastustoiminnastahan ei tunnetusti verottaja kelpuuta kuluvähennyksiä. En tiedä, onko kohteluun syynä eläkeläisyys, kirjan palvelukustanteen luonne vai se, että kirjani on esikoinen. Montakohan kirjaa pitää kirjoittaa ja kuinka suurina painoksina painattaa, jotta kulut olisivat tulonhankkimiskuluja? Pannu kihisee ja pihisee.