Maija hyrisee terassilla

Vihdoin ja viimein pääsin niin pitkälle, että maija. siis mehumaija hyrrää terassilla. Mehun tuoksu tulee ihan yläkertaan asti, vaikkei parvekkeen ovikaan ole edes auki.

En pidä mitään kiirettä, sillä mehu valuu suoraan isoon kattilaan. Siitä ei muuta kuin ammennan valmiin mehun muovipurkkiin ja kannan pakastimeen.

Pakastin alkaa kyllä olla jo lähes aitoja myöten täynnä, joten sikäli hyvä, ettei tänä vuonna tulee luumuja eikä omenia. Mehuista lupasin osan tyttärelle, mutta hänellä on sama tilanne: pakastin täynnä.

Maija hyrisee terassilla ja mummi tietokoneella. Kävimme nimittäin asioilla ja sitä ennen piipahdin kurkkaamaan sähköpostit ja naamakirjan kuulumiset. Eikös mitä, tytär muistutti poikansa syntymäpäivästä ja tämä mummunpaska oli sen kokonaan unohtanut! Onneksi virhe saatiin pikimmiten korjattua, sillä samalla asiointireissulla pyörähdimme kakkukahveilla. Onnittelukorttikin löytyi postin telineestä ja lahjan mummi kaivoi kukkarostaan.

Pojan isä tuli pihalla vastaan; hän oli jo käynyt kakkukesteissä. On se vaan ihmeellinen asia, miten nopeasti nuo lapsukaiset kasvavat ja varttuvat. Tämäkin nuori mies oli vain hetki sitten pieni, tuhiseva käärö.

Hain postista tilaamani kipukoukun, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Minulla on ennestään yläkerran kipukoukku, mutta kipeät niskat sanoivat, että toinen pitäisi olla alakerrassa. Niskat ja selkä ovat tosi pahasti juntturassa. Heräsin aamulla peräti siihen, että hieroin ja jumppasin niskojani patjaa vasten. Miehen nivelet ovat siinä mallissa, ettei hänestäkään ole hierojaksi. Kunpa saisin hänet ottamaan koukun omaan käteensä. Hierominen ei varmasti paranna hänen vaivojaan, mutta tuskin tekisi pahaakaan.