Rakennuspuuhissa

Koko iltapäivä meni nukkekodin kamareiden listoituksessa. Suurimmat seinän- ja lattianraot tuli tukittua, mutta kyllä nyt väsyttääkin. Sauna voisi tehdä hyvää, vaikka lupasinkin paistaa joulutorttuja, niitä hakaristitorttuja ei kuitenkaan. Mies tilasi puolikuita.

Rakennuspuuhaa oli pihassakin: naapurin ja meidän välille tuli vihdoinkin kunnon aita. Johan siitä on pitänyt ääntä pitääkin. Toivottavasti kaikki osapuolet ovat nostattamatta enää asiasta meteliä, tai mitäs, sehän on meidän puolella. Rakennusliikkeen miehet sitä naputtelivat koko iltapäivän, Keväällä vissiin istutetaan juurelle villiviiniä, lempikasviani.

Mukavaa pikkujouluiltaa ja alkavaa adventtia!

Tämä ei vielä kuki, mutta yllätti ja yrittää tehdä nuppua. Yhden jouluvalon jo viritin, pieniä enkeleitä ikkunaan,.Lähdenpä hakemaan seuraavaa, kynttelikköä.

Adventin alla

Kirja on nyt oikoluettu ja lähetetty matkaan kohti Tamperetta. Hyvä matkaa!

Alkavaa adventtia ei toistaiseksi ole otetu suuremmin huomioon, paitsi että söimme tänään lipeäkalaa. Ennen inhosin sitä suuresti, mutta kyllä se vaan nyt maistui hyvältä. Vanhenemistako sekin?  Ruokaa jäi niin paljon, että huomenna pistän uuniin lipeäkalalaatikon. Sehän on ihan sopivaa adventtiruokaa. Mies lupasi tuoda luumusosetta ja torttutaikinaa, niin pyöräytän talven ensimmäiset (ja ehkä viimeisetkin) joulutortut.

Me emme ole kovin joulutorttuihmisiä, eikä oikeastaan jouluihmisiäkään ENNEN kuin sitten viimetipassa, kun valmistelen perinteistä glögijuhlaamme. Siitä alkaa meidän joulumme, Nyt niitä valmisteluja ennen pitäisi saada nukketalo siihen kuntoon, että voin raivata tuvan pöydän puhtaaksi ja nostaa kalusteet paikoilleen, siis sekä nukkiksen että tuvan. Huomenna viritän kuitenkin ensimmäiset jouluvalot. En viitsi ajatellakaan joulusiivousta tai leipomisia sitä aika suurta tilaisuutta varten.

Emme kuitenkaan ehtineet torstaina hoitamaan kuin osan asioistamme. Kela-käynti oli enemmän kuin tarpeellinen, vaikka luulin selviäväni vain kirjekuoren jättämisellä. Apteekkikäyntikin oli välttämätön ja sitten vielä käväisin postissa. Mutta loput jäivät hoitamatta. Toisaalta hyvä, jos nyt ilmenee esimerkiksi se, että jouluiset ulkovalot eivät pala.

Sorkin vähän ulkoasua, mutta huomautan, että keli Järvenpäässä ei ole kuvan mukainen, ei ainakaan vielä. Lauantaille on luvattu lunta.

Vähän raukea olo

En ole saanut oikein tartutuksi mihinkään sen jälkeen, kun tekstit lähtivät. Ehkä nämä parit vapaapäivät olivat ansaittuja... Olo on ollut jotenkin väsyneen raukea, kuten aina kun on saanut jonkun työn pois käsistään. Vaikka onhan tässä vielä tekemistäkin ennen kuin kirjalaatikko on terassin rappusilla.

Päivä alkoi hyvin, sillä eräs herra soitti ja osti kirjani, sen valmiin. Tuntui mukavalta, varsinkin kun olin jo surrut yhtä mainostani, joka ei tietojeni mukaan tuottanut yhtään tilausta. No tämä tuli sen pienen harrastelehden ilmoituksen perusteella, joten ei ihan kokonaan mennyt harakoille. Ostaja vielä kertoi olevansa samaa sukuakin ja kertoili isovanhempiensa tarinaa. Olisi ollut kiva jutella pitempäänkin, mutta olin juuri herännyt ja suu oli kuin hiekkapaperilla vuorattu.

Eilen käytiin juomassa leivoskahvit vaarin kanssa ja viihdyimme niin hyvin, ettemme enää ehtineet kelan konttoriin viemään hänen papereitaan. Tänään oli miehellä syksyn viimeinen soittotunti, joten päivä meni niissä merkeissä. Huomenna on käytävä paitsi kelassa, myös monessa muussa paikassa, apteekista ja postista alkaen.

Ehkä jokunen joululahjakin olisi ostettava, tai ainakin glögejä (ja toivottavasti kirjan pienimuotoisia julkkareita varten) lautasliinat, kynttilät ja etenkin lahjapussukat muksujen ym. lahjoihin. Olen monena jouluna ommellut kangaskasseja joulupakettien kuljettimiksi, mutta ei niitä kukaan halua joka joulu saada enkä minäkään ehdi nyt ompelemaan.

Elättelen toivoa siitä, että kirjani tosiaan valmistuu joulun alusviikolle. Tiukalle menee ja riippuu siitäkin, milloin saan vedoksen luettavakseni.

Helpotuksen huokaus

Ei se sitten itse kuitenkaan osannut taittaa kirjaansa, ei vaikka olisi miten helppoja, muka-helppoja ohjelmia ja taittopohjia ja vaikka mitä. Kannen osasin tehdä, mutta sitten, aikani tihrusteltuani pientä ohjepränttiä nettisivuilta, pinna paloi ja arvelin, että vanhassa vara parempi.

Ota sen kunniaksi pala kakkua ja vaikka kaffeet!

Huokasin tosiaan helpotuksesta, sillä hetki sitten vahvistin tutun Mediapinnan kanssa palvelukustanteen tilauksen. Kun joka tapauksessa haluan kirjan myyntiin eikä vain aitan seinustaa vuoraamaan, niin palveluista on maksettava. Näin se vaan on. Hih-hih, pian en enää ole "lupaava esikoiskirjailija"!

Tämä on ennakkomainontaa: kirjoitin kirjan meidän talostamme, joka täyttää tänä vuonna 120 v. Tila muodostettiin ensi vuonna 175 vuotta sitten perinnönjaon yhteydessä ja isäntä, josta pääasiassa kirjassa kerron, osti sen ensi vuonna 150 v. sitten. Kirjassa on myös talomme ympäristöstä, mm. hävitetystä Linnamäen huvilasta, Tuusulan kansanopiston perustamisesta ynnä muusta, aikajana 1800-luvulta n. 1950-luvulle, jolloin kenraali Talvela osti talomme. -  Joulun aikoihin sitä sitten toivottavasti on saatavissa esim. nettikirjakaupoista tai vaikka minulta.

Tulossa herkkuruokaa

Tuoksu ainakin on mahtava, toivottavasti maku myös. Mies oli huomannut jossain lehdessä, ehkä Annassa seuraavanlaisen reseptin: Pannaan kaksi hanhenkoipea vuokaan hapankaalin päälle ja kaadetaan päälle "riittävästi" tai ainakin 2 desiä valkoviiniä. Paistetaan 175 asteessa 3 tuntia. Lisätään päälle raakamakkaroita ja paistetaan vielä puoli tuntia. Laskemlmieni mukaan syömme tänään varttia yli kahdeksalta. Mies kävi varta vasten Lidlissä ostamassa noita hanhenkoipia. Kerron myöhemmin, vastasiko ruoka ennakko-odotuksiamme.

Aamupäivä meni nukkuessa, siis univelkojen perinnässä. Iltapäivällä saunoin oikein perinpohjaisesti ja siinäpä päivä sitten on hurahtanutkin. Aamulla on ihan vähän valkoista maassa, sen ehdin sentään huomata.

Voi kun osais

Tarttis olla tietokonenörtti talossa. Minä sain kirjoitettua 158 sivua kirjatekstiä, mutta sormi meni suuhun, kun teksti olisi pitänyt osata siirtää BoD:n easy (!!!!) book-palveluun. En osannut. Kannen sain värkättyä, kuvat siirtyivät ja kansitekstikin syntyi, mutta mitä mä nyt teen? Osaako kukaan auttaa? Osasin muuttaa tekstin vielä PDF:äksikin, jota en ole aikaisemmin tainnut tehdä kuin kerran. Mutta, mutta, nyt on sormi suussa.

Tässä on meidän kaupungin joulupuita, jotka suuresti ilahduttavat ainakin minua. Oli talous miten kuralla, miten paljon YT-neuvotteluja ja mitä tahansa säästöjä, mutta sirkushuviakin tarvitaan.

Kävin sitten siellä Kelankin konttorissa, jossa sain varsin hyvää palvelua. Jätin hakemuksen, olikohan se ylimääräinen hoitotuki vai tehostettu, keskitason tuki kuitenkin, johon isän pitäisi ilman muuta olla oikeutettu. Olisi pitänyt saada jo ainakin kymmenen vuotta sitten, jos joku olisi neuvonut. Nyt teen vielä valituksen yhdestä poistetusta etuudesta. Nimittäin, häneltä oli korkeiden tulojen takia (= äidistä tullut sadan euron perhe-eläke oman pienen eläkkeen päälle) poistettu 6 euron korotus rintamalisään. Ei siinä mitään, mutta kun se kuuseuronen on edellytys sille, että voi saada veteraanilisaa, joka on jo niinkin paljon kuin satanen. Kyllä se on järjestöntä, että lähes 92-vuotiaalta, 25 prosentin sotainvalidilta kehdataan poistaa tuommoinen minimaalinenkin lisä, jonka poiston seurausvaikutusta ei päätöksentekijä tietenkään ole yhtään aprikoinut. Kun nyt faijalla ei eläkettä kaikkineenkaan tule kuin tonni ja rapiat mukaan luettuna kansaneläke. Plus sitten se jättisuuri perhe-eläke. Suuri kiitos pitkästä elämäntyöstä viljelijänä ja sitä ennen sotatöissä. Ylimääräinen tietysti peritään pois, kuten hyväksyn, vaikken ymmärräkään. Tästä taisin jo kertaalleen paasatakin, mutta verenpaine nousee uudestaan joka kerta, kun asiaa mietin.

Terveisiä valvomosta

Valvomoksi on tämä työhuoneeni vallan muuttunut. Viime yönä menin nukkumaan aamuviidelta ja niin tein edellisenäkin yönä. Pitää varmaan ryhdistäytyä ja ruveta aikaisemmin nukkumaan. Kirjani, se seuraava, sehän minua valvottaa, mutta se on nyt aika hyvässä mallissa. Kerron siitä joskus myöhemmin, viimeistään sitten kun se on kädessäni.

Ehdin sentään eilen katselemaan joulunavaus-ilotulitusta ihan omalta parvekkeelta. Kuva ei ole häävi, mutta parempi kuin monen uudenvuodenyönä. Punainen on ilotulitusta, muut naapurien valoja. Tuntuu vain niin hassulta ajatella joulupukkeja ja ilotulituksia, kun ei talvikaan vielä ole alkanut. - Toivottavasti Eino ei käynyt vierailulla? Meille asti hän ei onneksi ehtinyt.

Tänään nukuin edellä mainitusta syystä pitkään. Sitten soitin Kelaan ja yritin selvittää vaarin eläkepäätöstä, mutta eihän siellä mikään selviä ilman valtakirjaa. Kun kysyin, miten valtakirjan voi puhelimitse lähettää, niin kaveri oli hiljaa. Olisi pitänyt heti valehdella, että tässähän se on nenäni edessä... Asia ei etene mihinkään ennen sitä valtakirjaa tai yhteistä puhelinsoittoa, jossa faija vakuuttaa valtuuttavansa minut hoitamaan asiaa. Ei auta, vaikka tiesin sentilleen hänen nykyisen eläkkeensä ja osasin luullakseni luetella ne etuudet, joita hän ei saa tai jotka on poistettu ilman laillista perustetta. Muuten vaan poistettu. Äidin jälkeen tulevan vaatimattoman perhe-eläkkeenkin osasin kertoa, mutta pikku byrokraatti veti tiukkaa linjaa. Huoh! Miten sairaat ja vanhukset ollenkaan selviävät?