Vähän raukea olo

En ole saanut oikein tartutuksi mihinkään sen jälkeen, kun tekstit lähtivät. Ehkä nämä parit vapaapäivät olivat ansaittuja... Olo on ollut jotenkin väsyneen raukea, kuten aina kun on saanut jonkun työn pois käsistään. Vaikka onhan tässä vielä tekemistäkin ennen kuin kirjalaatikko on terassin rappusilla.

Päivä alkoi hyvin, sillä eräs herra soitti ja osti kirjani, sen valmiin. Tuntui mukavalta, varsinkin kun olin jo surrut yhtä mainostani, joka ei tietojeni mukaan tuottanut yhtään tilausta. No tämä tuli sen pienen harrastelehden ilmoituksen perusteella, joten ei ihan kokonaan mennyt harakoille. Ostaja vielä kertoi olevansa samaa sukuakin ja kertoili isovanhempiensa tarinaa. Olisi ollut kiva jutella pitempäänkin, mutta olin juuri herännyt ja suu oli kuin hiekkapaperilla vuorattu.

Eilen käytiin juomassa leivoskahvit vaarin kanssa ja viihdyimme niin hyvin, ettemme enää ehtineet kelan konttoriin viemään hänen papereitaan. Tänään oli miehellä syksyn viimeinen soittotunti, joten päivä meni niissä merkeissä. Huomenna on käytävä paitsi kelassa, myös monessa muussa paikassa, apteekista ja postista alkaen.

Ehkä jokunen joululahjakin olisi ostettava, tai ainakin glögejä (ja toivottavasti kirjan pienimuotoisia julkkareita varten) lautasliinat, kynttilät ja etenkin lahjapussukat muksujen ym. lahjoihin. Olen monena jouluna ommellut kangaskasseja joulupakettien kuljettimiksi, mutta ei niitä kukaan halua joka joulu saada enkä minäkään ehdi nyt ompelemaan.

Elättelen toivoa siitä, että kirjani tosiaan valmistuu joulun alusviikolle. Tiukalle menee ja riippuu siitäkin, milloin saan vedoksen luettavakseni.