Terveisiä valvomosta

Valvomoksi on tämä työhuoneeni vallan muuttunut. Viime yönä menin nukkumaan aamuviidelta ja niin tein edellisenäkin yönä. Pitää varmaan ryhdistäytyä ja ruveta aikaisemmin nukkumaan. Kirjani, se seuraava, sehän minua valvottaa, mutta se on nyt aika hyvässä mallissa. Kerron siitä joskus myöhemmin, viimeistään sitten kun se on kädessäni.

Ehdin sentään eilen katselemaan joulunavaus-ilotulitusta ihan omalta parvekkeelta. Kuva ei ole häävi, mutta parempi kuin monen uudenvuodenyönä. Punainen on ilotulitusta, muut naapurien valoja. Tuntuu vain niin hassulta ajatella joulupukkeja ja ilotulituksia, kun ei talvikaan vielä ole alkanut. - Toivottavasti Eino ei käynyt vierailulla? Meille asti hän ei onneksi ehtinyt.

Tänään nukuin edellä mainitusta syystä pitkään. Sitten soitin Kelaan ja yritin selvittää vaarin eläkepäätöstä, mutta eihän siellä mikään selviä ilman valtakirjaa. Kun kysyin, miten valtakirjan voi puhelimitse lähettää, niin kaveri oli hiljaa. Olisi pitänyt heti valehdella, että tässähän se on nenäni edessä... Asia ei etene mihinkään ennen sitä valtakirjaa tai yhteistä puhelinsoittoa, jossa faija vakuuttaa valtuuttavansa minut hoitamaan asiaa. Ei auta, vaikka tiesin sentilleen hänen nykyisen eläkkeensä ja osasin luullakseni luetella ne etuudet, joita hän ei saa tai jotka on poistettu ilman laillista perustetta. Muuten vaan poistettu. Äidin jälkeen tulevan vaatimattoman perhe-eläkkeenkin osasin kertoa, mutta pikku byrokraatti veti tiukkaa linjaa. Huoh! Miten sairaat ja vanhukset ollenkaan selviävät?