Satakieli livertelee

Olen nyt muutamana yönä kuunnellut satakieltä. Niitä voi lähistöllä olla useampikin yksilö, ehkä kolmekin. Ihana pulputus tuo mieleen sen kesän 90-luvun lopussa, kun miehen kanssa vasta seurusteltiin ja käytiin yhdessä kuuntelemassa satakieltä. Tuolla jossain se liverteli:

Kun olen nyt nukkunut kaksi yötä ikkuna auki, niin ainakin viime yönä näin mielenkiintoisia unia. Ystäväni oli mukana perustamassa seurakuntaan piiriä, jonka ruokahuollosta hän itse vastasi. Minäkin kävin siellä, mutten kokenut paikkaa omakseni, vaan lähdin kesken tilaisuutta pois. Täällä on oikeasti kaikenlaista kähinää, joka näemmä tuli sitten uneenkin. Toisessa unessa olin itse perustamassa yksityistä lastentarhaa kaupunkitalon alakertaan. Tai oikeasti ottamassa tarhaa haltuun, sillä edellinen pomo oli varastanut yhteisistä rahoista 2000 euroa. Liiketoiminta lähti oikein sujuvasti käyntiin, tuli tukea taloyhtiöltä, naapurikaupasta, vanhemmilta ja kaupungilta. Että semmoisia sitä uneksittiin viime yönä. Mitähän ensi yönä?

Yhteiset kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille! Samoilla linjoilla näköjään ollaan, tai sitten eri mieltä olevat eivät vaivaudu kommentoimaan.

Eilinen päivä kului leppoisasti valokuvakirjan ja kesäkäsityön merkeissä. Vastauksena kysymykseesi, Puikkopappi, kangas on samasta paikasta kuin sinullakin, mutta nimeltään Belfast Vintage Country Mocha, 32 ct eli 12,6 lankaa sentillä. Pistelin pienen rivin numeroita ja ensimmäisen kirjaimen. Vaikka lankoja tuli oikea määrä, niin enpä tullut tarkistaneeksi värejä. Nyt tuntuu kuin värit vähän vippaisivat mallista, mutta olkoon sitten niin. Vaikka taiteellista vapautta, heh-heh. Tämä on sopiva askare niin kauan kun aurinko ei paista terassille.

Sitä enenn on pakko lähteä vaateostoksille. Mies haluaa shortsit ja kieltämättä collegepöksyt ja farkut ovat liian kuumat nyt kun on oikein hellevaroituskin annettu. Sama ongelma on minullakin, vaikken ehkä shortseissa kehtaa kulkeakaan muualla kuin korkeintaan kotipihalla. Kesä pääsi yllättämään! Kaavailin ompelevani jonkun kevyen kesämekon, mutta voi olla helteet ohi ennen kuin mekko on tehty. Toinen ongelma on nyt kengät, joihin pitäisi saada tukipohjat mahtumaan ja sehän ei onnistu mihinkään kepoisiin kesäsandaaleihin. Paino sentään on pudonnut kaksi kiloa eli vapun ja pääsiäisen tuomaa takaiskua tässä vasta paikataan.

Valokuvakirja valmistui ja lähti eteenpäin. Tilasin Tyttärellekin oman kappaleensa, sillä tiedän ettei hänellä ole kovin paljon omiakaan lapsuuskuviaan, jotka ovat meillä. Samoin minulla on muutama kuva hänen ja veljensä yhteisistä esivanhemmista sekä Karjalaan jääneestä kotitalosta, jotka myös päätyivät kirjaan. On kokonaan eri asia, miten korkealle alle 2-kymppinen velimies kirjalahjan arvostaa, mutta ehkäpä äitinsä ja isänsä ainakin tykkäävät siitä. Erosta on niin pitkä aika, että olemme jo vuosikymmenet olleet enemmänkin ystäviä ja perhetuttuja kuin ex-puolisoita. Nykyisin tapaamme lähinnä yhteisen lapsenlapsen synttäreillä. Erokin tehtiin aikanaan suhteellisen sopuisasti. Olimme vain liian erilaisia ja liian nuorina yhteen menneitä.

Mieheni ei ole erikoisen innostunut kaveeraamaan "edeltäjänsä" kanssa ja varsinkin ex-mieheni nykyinen anoppi oli vallan kauhuissaan, kun muutaman kerran kävimme heidän maatilallaan kylässä tyttären kanssa.