sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Uni ei nyt tule

Mihin Nukku-Matti on kadonnut? Pyörin aikani sängyssä ja sitten oli pakko nousta ylös ja minnekä muualle kuin tänne! Löytyiskiöhän Matti N. täältä?

Koko päivän on satanut ja muutenkin sää oli sellainen, ettei ulos tehnyt mieli. Postilaatikollakaan en käynyt, mutta eipä siellä kai mitään olisi tänään ollutkaan. Toinen kohde, jossa olisi pitänyt käväistä, olisi ollut talon päädyn tulppaani, se ainokainen olisi pitänyt tarkastaa. Kun pihassa on asustanut pieni jäniksenpoikanen, niin on mahdollista ettei tulppaani ole päässyt edes nuppuun asti. Kuvasin pupun melko kaukaa, eikä se varmasti olisi lähemmäs päästänytkään. Nyt tätä ei ole näkynyt, mutta luullakseni nämä eläimenlapset kasvavat ja aikuistuvat aika vauhdikkaasi.


Myöskään velimiehestä tai hänellä tuottamistani kasveista ei tänään kuulunut eikä näkynyt vilaustakaan. Onneksi ei tarvinnut mennä istutuspuuhiin sateeseen eikä hankinnoilla kiirettä ollut muutenkaan. Mutta eipä vesi luonnolle pahaakaan tee. Vaahteran, hevoskastanjan ja muiden puiden ja pensaiden silmut paisuvat ihan silmissä. Ruohokin vihertää komeasti, heh, lehtikerrosta uhmaten.

Sukulaisista puheen ollen,  tuli kutsu sukulaispojan häihin, jotka ovat kesän lopulla. Kaikesta päätellen tulossa on viimeisen päälle hienosti järjestetty tilaisuus pukukoodeineen päivineen. Se merkitsee minulle ilmeisesti puvun teettämistä. Ensimmäiseksi kai täytyy tarkistaa oma häävaatteeni josko saumanvaroissa olisi leventämisen mahdollisuutta. Juhlamekkoa en ole sen koommin tarvinnut, joten ei liene haitaksi, vaikka sellaisen omistaisi. Hääpukuni oli pitkä pellavaleninki ja ohut jakku sen päällä, joten väriensä ja tyylinsä puolesta se täyttäisi kaikki kriteerit vaan ei mittojani. Eikä riitelisi morsiamen asunkaan kanssa. Mekkoon ei varmaan voi laittaa levennyskaitalettakaan?

Tässä vaiheessa on tietysti vaikeaa ja vaarallista sanoa, missä kunnossa itse kukin on syyskuussa eli onko meistä edes häihin lähtijäksi. Mies ainakin on nyt huonossa kunnossa eikä omassakaan olossani niin suurta hurraamista ole, että varmasti uskaltaisin sanoa sitä tai tätä.

Kiittelin juuri Kivimäen Mammelia hyvästä vinkistä. Kun meillä on tuskiteltu miehen tosi pahan yskän kanssa, palautti Mammeli mieleen omat oireeni - ja vahvan lääkityksen - talvella mykoplasmaa vastaan. Sehän se varmaan meillä taas jyllää. Tauti iskee heikoimpaan kohtaan ja se on nyt meidän isäntä. Minullakin on yskä tuntunut oikeassa keuhkossa siitä huolimatta, että syön keuhkokuumetta ehkäisevää lääkettä ja kortisonia. Vasta Mammeli palautti mieleen talvisen taudin. Kiitos ja Sinulle pikaista paranemista!

Jospa nyt yrittäisin löytää unenpään.

3 kommenttia:

  1. Sesse, poistin varmuuden vuoksi kommenttisi.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kannattaa tosiaan otatuttaa ne mykoplasman vasta-aineet. Minullakaan eiole vielä varmistunut, että onko tämä sitä, mutta jos ei ole tutkimukset varmaan jatkuu. Vointini on kylläjo paljon parempi! Toivon teille molemmille voinnin kohenemista <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!