maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ahkeruus kovankin onnen voittaa

No niin, nyt tässä blogissa on sivulaidat aivan kuten halusinkin. Kiitos Elegialle, tulen vielä erikseen kertomaan seikkailustani blogipohjien ihmeellisessä ja kummallisessa maailmassa. Tarkoitukseni ei ollut ottaa nimenomaisesti tätä pohjaa eikä ainakaan varustaa sitä omalla heinäpeltokuvalla. Mutta tein mitä hyvänsä eilen ja tänään, niin aina tuli pelkkää valkoista seinää eli perus-minimaa. Niin tapahtui vanhassa Varalla-blogissa ja niin tapahtui täällä uudessa Villiviinissä, vaikka juuri sen takia heitinkin hanskat nurkkaan vanhassa blogissa ja vaikka omasta mielestäni toimin niin kuin aina satakaksikymmentäkahdeksan kertaa aikaisemminkin.

Näistä lyhyttä pinnaani kovasti koetelleista vastoinkäymisistä päättelin, että kyse on omasta vanhasta tietokoneen käppyrästäni, ehkä sen minulle tuntemattomista asetuksista tai jostain. Sen olen oppinut vuosien varrella, että tietokone elää ihan omaa elämäänsä, eikä ainakaan ota minulta komentoja vastaan ellei niin halua. Viirus-pöpöjä en ihan heti usko täällä olevan, mutta eipä siitäkään koskaan voi olla ihan varma.

Niin tai näin, päätin niin sanotusti luoda oman pohjan. Luovuus oli samaa lajia, miten esimerkiksi mainostoimistot joskus harrastavat: valmista kauraa pakettiin. Somisteeksi siis kaivelin arkistostani tuon heinäpeltokuvan, johon olen erityisen tykästynyt. Sivulaitoja en toistaiseksi edes harkinnut osaavani tehdä, vaan olin ylen ylpeä heinänkorsistani. Luulen, että korret edustavat Alopecurus-kasvia, joka ei ole timotei. Näin ainakin hyvän luonnontieteen opettajan opissa ollut isä opetti aikanaan pienelle Villiviini-lapselleen.

Kuvan olen ottanut joitakin kesiä sitten omasta pihasta, riippumatossa maaten saa aina mukavia kuvakulmia. Vaikka kuva ei tekniseltä laadultaan todellakaan ole priima, niin pidän siitä tällaisena. Olen muutenkin pyrkinyt hankkimaan esimerkiksi keramiikka-alan tehtaanmyymälöistä mieluummin sekunda- ja raakkiesineitä kuin priimaa, jos vain mahdollista, koska niissä on joskus sitä jotakin. Ilmettä. Persoonaa.

Hederin heinäkorsien lisäksi tämä sivupalkin kommenttitoivotuskuva edustaa omaa valokuvatuotantoani.
Koko kuva on tämmöinen:



En muista, salliiko Elegia omien kuvien käytön sivupohjien otsikossa. Toivon sitä aika hartaasti, sillä nyt en vähään aikaan aio kajota pohjarakenteisiin. En uskalla.

Tämä kaikki tapahtui tänään myöhäisiltapäivän aikaan. Olin jo kiireesti ehtinyt perustaa uuden blogin, siis tämän. Sinänsä taitaa olla hölmöyden huipentuma pitää pian puolenkymmentä blogia, kun ei sanottavaa riitä kuin hädin tuskin yhteen ja sekin on satuilua nukkekotimaailmasta. Toivottavasti valinnanvara olisi myös orastava merkki siitä, että surkeaakin surkeampi itsetunto kohentuu vähitellen ennen siirtymistä taivaallisten blogistien joukkoon. Vaikka - oon mä kyllä aika maailmannapa, kun blogejakin on joka lähtöön.

Siinä vaiheessa pistin pillit pussiin ja lähdin keittämään illallisvihanneksia ja leikkaamaan graavilohta pöytään. Kun hetki sitten palasin koneen kimppuun, päätin kuin kokeeksi yrittää siirtää tänne valmista Elegian tekemän sivupohjaa. Onnistui! Sitten menin Varalle-blogiin ja mitä tapahtui? Itkupillin tekemän pohjan siirto onnistui! Talon maahiset, ne jotka varastavat miehen kaljapullon korkkeja, ovat kiivenneet työhuoneeseeni ja ilmeisesti valloittaneet tietokoneen.

Ongelma, joka odottaa ratkaisuaan

Nyt en sitten tiedä, mitä oikein pitäisi tehdä. Oliskohan kysely ja palkintoarvonta paikallaan?  On se! Kerro mielipiteesi tämän postauksen kommenteissa vapunaattoon mennessä.

Jotain tällaista olen itse ajatellut tässä illan mittaan:

Nukkekotiblogi tarinoineen, tuherruksineen pysyy paikallaan, samoin ihan ensimmäinen blogini, vuodatuksessa oleva Villiviinin kattaukset, Sinne en ehkä jatkossa kirjoita päiväkirjaa, vaan kerron luontoilmiöistä ja kerään  itseäni kiinnostavaa tarinanpoikasta historiasta. Nythän siellä jo on mm. suomalaisten naisten koulutukseen ja työhän liittyvää juttua. Ne ovat blogissa omina sivu-sivuinaan. Päiväkirjamainen lörpötys ehkä siirtyy varmaan näihin bloggerin blogeihin, yhteen tai kahteen eli Varalla-blogiin tai tähän Villiviinin blogiin.

Mitä ajattelisitte siitä, että tästä toisesta tulisi salasanan taakse kätkeytyvä blogi, jolloin siitä voisi tulla varaventtiilin tapaista itselleni ja muille, eli siis kirjoittelun olisi pysyttävä luottamuksellisena puolin ja toisin? Ajattelisin siihen mm. sukututkimukseeni liittyvää juttua, jolloin mahdollisesti kirjoittaisin sitä omalla nimelläni. Lukijat voisivat kirjoittaa nimellä tai nimimerkillä, mutta antaisin salasanan vain nimeltä tutuille.

Yksi juttu vielä: Kattauksissa pyörivä vesiputkikampanja Afrikkaan jatkuu edelleen. Nyt kai ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laskea eri blogien laskurilukemat yhteen, mutta hallinnointi olisi vuodatuksen Villiviinin kattauksissa. Ideahan siinä on se, että kun tietty kävijämäärä on käynyt blogeissa, lupaan ostaa pätkän vesiputkea Afrikkaan. (Blogista löytyy tietoa lisää.) Lukijan tehtävä on vain vierailla usein blogeissa, mutta idean saa kopioida ihan vapaasti. Ja sitä saa mainostaa. Pian muuten taidamme ollakin seuraavassa tavoitteessa. Putkea ostan oman rahatilanteen mukaan, metrin ainakin.

Ohjeet

Lue Ongelma -kohdasta lähtien teksti uudestaan. Esitä mielipiteesi tämän ja vain tämän postauksen kommenttilaatikossa. Saat kommentoida kaksi kertaa, jos mainitset kyselystä omassa blogissasi! Kun tiedän, etten ole maailman napa, niin toivon mahdollisimman monen osallistuvan.

Jaa että mitä oli palkinnoksi? Enpä tiedä vielä, riippuu varmaan vähän voittajan harrastuksistakin. Mutta palkinto tulee, se on varmaa!

11 kommenttia:

  1. Miksipä ei. Itse olen havainnut eri aihepiireihin ja tyyleihin keskittyvien blogien pitämisen selkeyttävän tarjontaa ainakin lukijan kannalta. On helpompi löytää juttuja, jotka itseä kiinnostavat. Kirjoittajalle se voi olla hieman haasteellisempaa - tai ainakin itselleni on ollut. Pakka purkii koko ajan sekoittumaan, ehkä juuri siksi, ettei tuommoisia kiinnostavia erityisharrastuksia kuin sinulla, juuri ole.

    VastaaPoista
  2. Mie putosin kärryiltä ;) Mutta ei se mitään siis kyllä varalla suljettu blogi on hyvä ;) Itse olen sen kokenut niin koska siellä voi jutustella tuttujen kesken. Älä tee niinkuin minä että otat ne sata ihmistä sinne täyteen ja siten et tiedä kuka on kukakin ja minä sain maksaa siitä karvaasti. Jouduin siivoamaan blogin lukijoista ja aloittaa ns alusta koko keräilyn. Muutama suivaantui ja suuttui mutta he eivät ilmeisesti ymmärtäneet minuun tulleet uhkaukset ja muut eivät enää kertoneet tarkoitustaan .

    Mutta hyvä näin jään tänne lukemaan siis päivän tarinoita :=)

    VastaaPoista
  3. Oma kommenttini sanoo, että poikkeus vahvistaa säännön: Minz on mukana arvonnassa!

    Vielä ei mitään ole salasanan takana. Funtsitaan, funtsitaan vasta. Ilmoitan kyllä ajoissa.

    VastaaPoista
  4. Älä ainakaan nukkisblogia hävitä!! Olen ihan koukussa Sohvin seikkailuihin, vaikka tosin oma blogien lukeminen on jäänyt vähiin viime aikoina.

    Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että salasanablogin kirjoittaminen ei ole ollenkaan hullumpaa.

    VastaaPoista
  5. Minä olen ollut aina sitä mieltä, että jokainen tekee omasta blogistaan näköisensä! Itse en kyllä jaksa salasanoja kysellä blogeihin ja joskus blogien lukemisissa on sen verran taukoa, etten ennätä edes kysellä salasanoja, joten ne jää minulta yleensä lukematta!

    Mutta sehän on vain minun ongelmani, edelleenkin kirjoittaja päättää ja määrää!

    Varalla -blogia tykkäsin lukea ja tämäkin on löydetty! :-)

    VastaaPoista
  6. Minä itte taas äänessä.

    Kääk, luulitteko te, että olen hävittämässä jotain blogeistani, ei tulisi mieleenikään.

    Haluaisin saada jäsenneltyä blogieni sisältöä vähän systemaattisemmin omiin ryhmiinsä, ettei samaa yleisjaarittelua olisi siellä sun täällä. Mitään radikaalia ei vielä ole tapahtunut, kaikki ovat avoimia, kaikki ovat jäljellä.

    Missään tapauksessa en lopeta ainakaan Villiviinin taloja eli nukkisblogia enkä varmaan muitakaan.

    Itsekin pohdin, että tuleeko sitä salasanaa edes pyydettyä. Itse luen kahta salasanan takana olevaa blogia ja muutamaan muuhun olen joskus sen pyytänyt ja minulle on käynyt ihan samalla tavalla kuin Pamille. Wilhelmiinan kokemukset on myös syytä ottaa huomioon, vaikka sinulla onkin valtavan paljon enemmän lukijoita kuin minulla.


    Varalla toimii myös edelleen avoimena, varsinkin kun siellä on se CO Challenge -kuvahaaste, johon olen tanakasti koukussa. EIKÄ mikään ole vielä salasanan takana, ilmoitan kyllä jos niin tapahtuu.

    VastaaPoista
  7. Kokeillaanpas nyt, josko kommentointi onnistuu.

    VastaaPoista
  8. Huu, täytyypä sanoa, että minulta ainakin salasanalliset blogit jäävät lukematta, valitettavasti. Niitä on nimittäin kertynyt varastoon jo niin monta, ettei pääparkani jaksa niitä kaikkia mukana kantaa... Muuten olen kyllä itse huomannut, että 2 blogia on ainakin minulle ihan maksimi. Ja sitten ovat vielä nuo "Naamakirjat", ja "Koukussa Kortteihin" -ryhmät sun muut, joissa roikun mukana, vaikken jaksa/ehdi/viitsi niitä päivittää, enkä ainakaan kuvia lisäillä... Minulla on ainakin Bloggerin kuva-albumi jo niin piukassa, että jossain vaiheessa lienee pakko siirtyä uuteen Blogger-tiliin, kun on tylsä koko ajan poistella vanhoja kuvia, jotta saisi uusia mahtumaan...
    Nukkekotijutut on ainakin sinulla helppo rajata ihan omaksi jutukseen, edelleenkin, samoin "kattaukset" - ja onhan se tietty totta, että kyllähän päiväkirjanomaisia mietiskelyjä on helpompi pohtia salasanan suojassa...
    Mutta täällä on nyt joka tapauksessa komia blogipohja! (Ja Elegian/Itkupillin pohjiahan minäkin olen käyttänyt - ja ihan ilman isompia pohtimisia ja kyselyitä olen niihin liittänyt omat otsikkokuvat, eivätkä ole moittineet, vaikka ovat blogeissani joskus poikkeilleetkin :D.)

    VastaaPoista
  9. Nonni, nyt näyttää olevan jo nimi/url -paikka profiilista valittavana! Kiitos! ;D Eli pitihän se minunkin vielä tänne tulla sanaseni sujauttamaan. Kiitos siitäkin, että varmistelit paikkaani arvonnassa!

    VastaaPoista
  10. Ensin koskien näitä blogipohjia: Totta kai saa käyttää omia kuvia otsikkokuvina näiden pohjien kanssa. Se on jopa suotavaa - tykkään kovasti tuosta sinun heinänkorsikuvastasi!

    Jos sinulle tulee lisää ongelmia pohjien/blogisi kanssa, niin älä epäröi laittaa mailia ja kysyä - yritän kyllä auttaa, jos osaan :)

    Blogien ryhmittelystä:

    Minusta aihepiireihinjako on hyvä idea. Tykkään kovasti sinun nukkekotiblogistasi myös, vaikken useinkaan kommentoi. Mutta se jothuu siitä, etten osaa. Ihailen vain kättesi tuotoksia. Muutenkin joskus on hyvä vain lukea ja olla hiljaa ;)

    Salasanablogeille kokemukseni mukaan usein käy niin, että aluksi niitä seurataan, mutta sitten se jää. Ne kun eivät päivity blogilistalla, niin niihin ei muista mennä. Ja sitten se salasanojen muistaminenkin on joskus vähän niin ja näin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Elegia kommenteistasi. Olen itsekin tulossa tosiaan siihen lopputulokseen, että ostan mustakanstisen ruutuvihon niitä juttuja varten, joita en voi julkisesti julistaa, siis anonyyminä edelleen ;-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!