perjantai 23. huhtikuuta 2010

Aloitin...taas kerran... sen, sen...

Juu, aloitin maanantaina laihiksen, jälleen kerran. Kun pääsiäisherkut on syöty eikä juhlaherkkuja ole muutamaan viikkoon tiedossa, niin pakko oli ryhdistäytyä nyt. Lääkäri on lukenut jo niin monet madonluvut, että en enää suorastaan uskaltanut olla ryhtymättä toimenpiteisiin. Tai toimenpiteissä olen ollut ainakin viimeiset kymmenen vuotta, syönyt kalliita laihdutuslääkkeitäkin. Tyhjän sai pyytämättäkin. Paino vain nousi ja nousi pelkästä ruoan ajattelemisestakin. Yksinkertaisesti syön liikaa ja rakastan leipää. Periaatteessa ja käytännössä myös ruokavalio on noudattanut virallista ohjeistusta ja lautasmallia. Ei karkkeja, ei limuja, ei herkkuja, vaan liikaa sitä terveellistä.

Olen jo kerran aikaisemmin kokeillut niukkahiilihydraattista dieettiä. Silloin se ei jostain syystä minulle sopinut, vaan hetkessä koko talo rupesi löyhkäämään asetonille. Lopetin, sillä en uskaltanut jatkaakaan ja sitä paitsi olo oli kummallinen.

Nyt tein sitten niin kuin ei kukaan asiantuntija suosittele, vaan päinvastoin pyörtyy järkytyksestä. Tilasin täältä Antti Heikkilän kirjan Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Luin, vakuutuin ja aloitin saman tien. Katson olevani sen verran järkevä ihminen, että osaan lopettaa dieetin, jos se jostain syystä taas aiheuttaa pahaa oloa. Olen myös niin vanha, että muistan oikein hyvin vanhat ruokavalio-ohjeet, jotka ennen annettiin sokeritaudin hoitoon: sokerit, pullat ja limput pois! Nyt vasta viime vuosina sallivuus on lisääntynyt eikä juuri mikään ole ollut kiellettyä. Paitsi se syntinen aine, josta aina paasataan: voi.

Katsotaan mitä tapahtuu. Kolmen päivän jälkeen olo on hyvä, jotenkin tiiviimpi (!!!) ja kevyempi kilon verran.

1 kommentti:

  1. Leivästä tykkääminen kyllä voi aiheuttaa ongelmia. Ja liika terveellisenkin ruuan syönti. Sanoo nimimerkki kokemusta on.
    Äsken juuri mietin, että otanko kaksi palaa leipää vai vain yhden. No, otin kaksi, kun olen lähdössä junamatkalle ja syömiset jää vähiin päivällä. Nyt pitää varata evästäkin mukaan kun ei ole varmaa milloin juna lähtee. Eikä voi odotellessa mennä minnekään syömäänkään ettei jää kyydistä.
    Olen mukana läskillä lukutaitoa -kampanjassa, mutta vain pari kiloa olen saanut pudotettua. Hyvä sekin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!