Onko mätä päivä vaiko ei?

Olen ollut koko päivän vähän hermostunut. On huomenna menoa ja koko iltapäivän yritin tilata itselleni taksia viemään junalta A paikkaan B ja hakemaan paikasta B junalle C. Huoh, vihdoinkin se onnistui. Kai vissiin, arveli taksikuski.

Hain valtavan divariostokseni postista ja kun tutkin hankintojani, niin eikös mies rientänyt paikalle huomauttamaan kasvavista kirjapinoista. Joo-joo, pinoissahan ne ovat, kun eivät hyllyihin mahdu JA kun haluan lukea tai ainakin selata niitä ennen kuin yritän tunkea jonnekin tuvan pöytää huomaamattomampaan nurkkaan. Mutta pääsipä sanomaan. Ehdinkin varmaan jo iloita päivän ilokiintiön täyteen.

No, kaksi kirjaa on jo ennestään hyllyssä. Toisen tilasin epähuomiossa eli se on pelkkä huti. Toisen kyllä ostin ihan tarkoituksella, kun siinä oli merkintä "omiste". Sehän ei ollutkaan kirjailijan kirjoittama omiste, jota himoitsin, vaan tuikituntemattoman muorin A toiselle tuntemattomalle muorille B kirjoittama tylsä tervehdys. Onneksi kumpikaan teos ei ollut kallis. Muut hankinnat olivat suunnilleen sitä, mitä tilasinkin.

Kaiken lisäksi se oikea ilopillerikin oli kirjakasassa. Se on sinänsä suhteellisen tylsä yrityshistoriikki, mutta siinä on muutama vanha kuva firman perustajan perheestä vuosisadan alkupuoliskolta, Yksi kuva on myös puolison sukulaisista. Mun sukulaisistani! Yritin katsella omaa vanhojen kuvien arkistoani, eikä siellä ilmeisesti ollut ennestään kuvaa yhdestäkään tämän sukuhaaran edustajasta eli näistä vaarin serkuista. Sitä olenkin ihmetellyt jo aikaisemmin.

Historiikki mainitsee jotain konkurssiin menneestä sukulaisesta ja takauksesta, mutta en sitä osaa vielä paikallistaa kehenkään. Vaari se ei ainakaan voinut olla. Tämä muuten on jo kolmas kerta, kun kuulen tai luen kommentin katkeruutta herättäneestä konkurssista ja/tai petollisesta perinnönjaosta nimeomaan tämän serkussarjan kohdalla. Tällaisesta ei kukaan ole hiiskunut sanaakaan aikaisemmin. En tiedä, onko vain meidän polveltamme tietoisesti pimitetty asioita, vai pimitettiinkö jo edelliseltä polvelta ja oliko isäkin aikanaan liian nuori ymmärtämään.

Kun yritin skannata näitä sukukuvia, niin skannerille päästäkseni pudotin ensin tästä käteni ulottuvilta tärkeän, jatkokäsittelyä odottavan lasku-, vihko- ja paperipinon lattialle. Niiden naaraaminen mm. hyllyn takaa oli oma operaationsa. Pisteenä iin päälle vielä oli se, kun skannerikin sitten kieltäytyi yhteistyöstä.

Lopputulos kuluneesta päivästä on kuitenkin ihan hyvä. Matka vähän ehkä jännittää. Eväät vaan pitää muistaa tehdä aamulla ja myös ottaa mukaan, sillä tämä noudattamani ruokavalio tuntuu ihan hyvältä. En aio pilata sitä rautateiden mahdollisesti myymillä sämpylöillä, vaikka leipää on ikävä niin että kuola melkein valuu suupielistä pelkästä ajatuksestakin. - Tänään meillä syödään jauhelihapihvejä ja kiinalaista vihannessekoitusta eli mikään nälkäkuuri tämä ei ole, vaikkei sokeria, pottuja tai viljatuotteita tähän sisällykään.