Ajan kulkua

Aika kuluu suorastaan lentämällä. Tiedän kyllä oman saamattomuuteni ja kaikenlaiset vaivat, jotka muka estävät sitä ja tätä. Oikeastikin estävät. Miehellä on sama juttu. Aika tuntuu valuvan läpi käsien ja joka päivä muistaa, ettei enää ole ihan nuori. Toisaalta on kiva antaa itselleen lupa olla vaan, jos siltä tuntuu. Mihinkä sitä nyt valmiissa maailmassa pitäisi olla kiire?

Itse olen jättänyt melkein kaiken muun ja keskittynyt kirjoittamiseen. Ehkä tänään tai huomenna lyön pisteen viimeisen sivun viimeiseen virkkeeseen. Sitten se saa hetken levätä, lähes sadan vuoden mittainen tarina. Jospa pian ehtisi tehdä vaikka vähän käsitöitä tai nukkisjuttuja tai kukaties pihatöitä? Ne ovatkin kaikki jääneet oikein retuperälle.

Lasten kasvamisestakin ajan kulumisen vasta huomaakin. Emme olleet viikkoon nähneet tätä veijaria, Paavoa, ja jo on poika kasvanut hurjasti. Minusta on ilmeisesti tullut suosikkitäti, sillä poika tulee heti rapsutettavaksi. Lapsenlapsia emme ole vähään aikaan nähneet, mutta sama ilmiö varmaan vallitsee heidänkin kohdallaan. Toinen lähti tänään äitinsä kanssa pienelle lomamatkalle Tukholmaan.

Ja huomaa ajan kulumisen vanhuksistakin, tarkoitan siis itseäni vanhemmista ihmisistä. Huomenna on vanhempieni 65-vuotishääpäivä. Isä menee ruusukimpun kanssa sairaalaan katsomaan, onko vaimo hereillä vai nukkuuko. Me muut emme sen kummemmin noteeraa asiaa, kun se ei ole ennenkään ollut tapana. Itse ajattelen, että tämä on isälle yksi tärkeä virstanpylväs, sellainen johon asti sinnittelee. Seuraava olisi äidin syntymäpäivä. Kovin ovat jo hauraita kumpikin.

Kävimme eilen tervehtimässä isää ja tapasin hänet kaivelemassa nitropurkkia. Keittelin meille kahvit ja kesken kahvittelun isän piti mennä hetkeksi pitkäkseen. Huippasi päästä, mutta sitten kai lääke helpotti oloa ja pian hän jo lykkäsi rollaattoriaan keittiöön ja jatkoi kahvinjuontia kuin ei mitään. Ajan rajallisuudesta tämäkin muistutti kovin konkreettisella tavalla.

Tänään minun oli tarkoitus myrkyttää muutamat inhotukset pihasta, mutta uusi myrkkyruisku ei toimi. Minä en saanut sitä toimimaan eikä mieskään, joka yleensä pitää vain minua perheen tumppuna. Hän sanoi vievänsä ruiskun myrkkyineen päivineen huomenna rautakauppaan tarkastettavaksi.

Huomenna tapaan pian eläkkeelle jäävän ystävän, joka aloitti juuri elämänsä viimeisen kesäloman. Ilmaisu tuntui turhan dramaattiselta, mutta niinhän se on. Ei eläkeläisillä ole lomaa.