Iloa ja surua tänäänkin

Aloitetaanpa ilosta. Mies tuli alkon kassin kanssa kaupasta. Siellä oli magnum-pullo kuoharia. Ihmettelin oikein vilpittämästi, että mitä nyt juhlitaan. Minulle piti oikein rautalangasta vääntää, että kyse on Siitä Kirjasta, jonka painos tällä hetkellä on neljä kappaletta.

Muutaman lasillisien jälkeen mies jo tohti esittää arvionsa ensimmäisestä sadasta sivusta, jotka hän suureksi yllätyksekseni oli viime yönä lukenut. Oli se raakaa tekstiä mitä hän lateli, mutta onneksi tiedän, että oikeatkin kirjailijat joutuvat kirjoittamaan tekstinsä moneen kertaan. Ihan asiaa tämä miekkonen puhui, ei siinä mitään. Otan opikseni. Nyt minulla on neljä esilukijaa: Oikea Kirjailija, Rehellinen Aviomies, Tytär ja Juntti-Einariksi itsensä nimennyt läheinen sukulaismies. Kaikki harrastavat lukemista ja ovat hyviä tekstinikkareita.

Päivä alkoi kylläkin surullisissa merkeissä. Kun aamulla luettiin lehtiä, oli mies jo ehtinyt paikallisen aviisin kuolinilmoituksiin ja kysyi, on vainaja tuttuja. Oli. Isän ehkä  paras kaveri. Veljeni vie isän hautajaisiin ja lupasi huolehti siitä, että mekin olemme muistajien joukossa.

Kun soitin myöhemmin isälle, oli hän tänään kuullut toisenkin suru-uutisen: serkku oli kuollut ja haudataan huomenna. Ketään meistä ei ole kutsuttu, ei edes isää ja mikä oudointa, ei edes vainajan yhtä sisarusta. Yritin oikein sormilla laskea, mutta kyllä se niin on, että näitä serkuksia on enää kaksi jäljellä, joista isä on vanhempi. Näiden isät ja isoisät ovat jo pitkään olleet kiven alla, mutta esiintyvät kirjassani pikkupoikina.

Meinas unohtua: osallistu arvontaani!