Ohje on viimeisestä Etiketti-lehdestä, mutta se vähän muokkaantui. Alkuperäisessä oli lihana hirveä tai nautaa, meillä lammasta (9,95 e/kg)
Jäinen lampaanpaisti, n. 1,5 kg sata-asteiseen uuniin. Viiden tunnin kuluttua työnsin lihamittarin paistiin ja odotin, että sisälämpö nousee 60 asteeseen (nousi varkain 63:een) ja otin vuoan ulos uunista. Alkuperäisen mukaan paistoaika olisi ollut 6-7 tuntia, meidän pässimme kypsyi kyllä nopeammin.
Sen jälkeen kiehautin mausteliemen:
3,5 l vettä
6 rkl merisuolaa
3 rkl sokeria
3 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl mustapippureita
1 rkl valkopippureita
4 laaketinlehteä
1 rkl rosmariinia
1 rkl timjamia
ja loiskautin paistin kuumaan liemeen. Rosmariini ja timjami olivat kuivia, kun ei tuoretta ollut. Sitten kannoimme padan ulkoeteiseen yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Illalla leikattiin ohuita viipaleita ja ai että oli hyvää!
Ehkä paastopäivänäkin voisi ottaa viipaleen? Lounaani oli lautasellinen Myllärin porkkana-ohrattoa ja kolme viinirypälettä.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
lauantai 21. syyskuuta 2013
Viikonloppu vastassa ja vatsassa
Päivät ovat jo aamusta alkaen mahdottoman hämäriä ja tuntuu kuin iltakin tulisi paljon nopeammin kuin syyskuussa kuuluu. Minä ainakaan en tahdo saada mitään edes tehdyksi päivän mittaan. Vähän käsitöitä, vähän lukemista, vähän nettipuuhastelua. Yritän kyllä ainakin takaraivossa antaa ajatusten lentää seuraavan kirjan aihioon. Ja olen vähän materiaaliakin kerännyt. Hyvin vähän.
Vaikkei ole pakko juuri mitään tehdäkään, niin silti edessä oleva viikonvaihde tuntuu mukavalta.
Onneksi on pimeyttä vastaan kynttilät ja ystävän antamat pikkuiset lyhdyt! Poltan kynttilää turvallisesti takassa. Jotenkin sitä pelkää, ettei vaan vanhassa talossa tuli pääse irti.
Vaikkei ole pakko juuri mitään tehdäkään, niin silti edessä oleva viikonvaihde tuntuu mukavalta.
Onneksi on pimeyttä vastaan kynttilät ja ystävän antamat pikkuiset lyhdyt! Poltan kynttilää turvallisesti takassa. Jotenkin sitä pelkää, ettei vaan vanhassa talossa tuli pääse irti.
Paistoin huomiseksi meille jääpaistin, joka on nyt ulkoeteisessä mausteliemessä likoamassa. Saapi nähdä, mitä siitä tulee. Mies arveli, että ehtii vielä huomenna käydä kaupassa, jos oikein huonosti käy. Jääpaisti pantiin sata-asteiseen uuniin umpijäisenä ja paistettiin n. 60 asteiseksi. Minä vähän epäilen meidän mittaria. Se tietysti tökättiin vasta melko loppuvaiheessa lihaan, joka muuten oli lampaapaisti. Jännä nähdä, mitä siitä tulee, jos ei muuta, niin minulle ainakin kelpaa leikkeleeksi aamupalalla. Ruokaahan meillä ei heitetä haaskioon, paitsi jos on homeeseen päässyt, kuten nyt leipä muutamaan kertaan. Talossa ei ole alakerrassa pakastinta, ei edes pakastelokeroa ja kesä ei ole tehnyt hyvää pehmeille leiville. - Paistin resepti oli tänään tulleessa Etiketti-lehdessä, jossa tosin paistettiin hirven tai naudan lihaa.
Sunnuntaina meillä on tarkoitus pitää paastopäivä. Mies sitä ehdotti, sillä maanantaina on tiedossa aikainen herätys. Hänellä on asiaa aluesairaalaan ja minä lupasin lähteä kaveriksi. Samoin huomenaamulla hänen kellonsa soi aikaisin: soittoharjoitukset, joihin hän käy nappaamassa kylän toiselta laidalta saksalaisen lukiolaistytön kyytiinsä. Meiltä lähti jo eilen yksi soitin neidille lainaan. Mies pääsee palauttelemaan saksan taitojaan, kun kuulemma istuvat vierekkäin stemmakavereina.
Katsoin osan tänään alkanutta helvetin keittiötä ja sitä se totta vie on. Moista kiroilua en muista kuulleeni edes vuosikymmenet sitten muinaisessa ravintolaharjoittelussa, jonka kiroilut saivat maalaistytön pään vallan pyörryksiin. Käsittämätöntä huutoa, melskausta, ruoan heittämistä lattialle tai parhaassa tapauksessa roskapyttyyn, kokkien ajamista ulos keittiöstä. Hyi olkoon! Ei sillä, ohjelman käsikirjoitus ehkä oli näin kirjoitettu ja ohjelmaan valittu nolattavaksi varsin epätasaista porukkaa. Ei kai muuten ammattikeittiössä työskentelevän ihmisen bravuuri ja parhaan osaamisen osoitus voi olla parsakaalikeitto? Ravintolaruoaksi! Niin tai näin, tätä ohjelmaa ei voi suositella kenellekään. Ei siitä ainakaan hyvä mieli jäänyt.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Mukavaa sadepäivää
Sade ja syksyn alkaminen ei niinkään tunnu mukavalta, mutta päivä oli mukava. Paranneltiin maailmaa ystävättären kanssa. Tinkin paastostani sen verran, että nautin kahvikupillisten kanssa palan omenapiirakkaa. Se ehkä korvasi kaurapuurolounaan. Iltaruoaksi on eilen keitettyä porkkanaohrattoa, joka kylläkin kaipaa höystettä ja maustetta, muutakin kuin raejuustoa.
Ystävä lainasi pari perinnekirjaa, joista etsin taustamateriaalia seuraavaa kirjaani varten, sitä siis joka syntyy jos on syntyäkseen. Aihio kyllä on jo jotenkin mielessäni, mutta katsotaanpa kahden, kolmen vuoden päästä, onko siitä jotain kehkeytynyt.
Lähetin kirjani vanhalle (siis jo sananmukaisestikin) opettajapariskunnalle, jotka sattumoisin tapasin muutama viikko sitten. Äidinkielenopettaja ei kommentoinut, mutta rouvalta tuli mukava, ystävällinen viesti kiitokseksi. Ja tuli terveiset ensin mainitultakin, mutta voipi olla, että pilkkuni eivät olleet ihan kohdallaan tai muuten oli jotain mätää. Tämä herra viljeli latinankielisiä lausahduksia, joista tempus fugit oli yksi hänen lempilauseistaan. Aika kuluu, tunti loppui yleensä aina kesken.
Aika kuluu, niinpä niin. Velimies täyttää tänään 59 v. Onneksi muistin onnitella!
Ystävä lainasi pari perinnekirjaa, joista etsin taustamateriaalia seuraavaa kirjaani varten, sitä siis joka syntyy jos on syntyäkseen. Aihio kyllä on jo jotenkin mielessäni, mutta katsotaanpa kahden, kolmen vuoden päästä, onko siitä jotain kehkeytynyt.
Lähetin kirjani vanhalle (siis jo sananmukaisestikin) opettajapariskunnalle, jotka sattumoisin tapasin muutama viikko sitten. Äidinkielenopettaja ei kommentoinut, mutta rouvalta tuli mukava, ystävällinen viesti kiitokseksi. Ja tuli terveiset ensin mainitultakin, mutta voipi olla, että pilkkuni eivät olleet ihan kohdallaan tai muuten oli jotain mätää. Tämä herra viljeli latinankielisiä lausahduksia, joista tempus fugit oli yksi hänen lempilauseistaan. Aika kuluu, tunti loppui yleensä aina kesken.
Aika kuluu, niinpä niin. Velimies täyttää tänään 59 v. Onneksi muistin onnitella!
tiistai 17. syyskuuta 2013
Meni kahvi väärään kurkkuun
Viikonloppuna luimme paikallislehdestä ihmeuutisen: kotikyläni pankki lopettaa toimintansa. Sen vielä jotenkin pieni pää voi ymmärtää, että takamailla olevat pikkupankit lakkautetaan, mutta että täällä, rintamailla! Matkaa Helsinkiin on tasan 50 kilometriä, juna-asema keskellä kylää ja tonttejakin kaavoitetaan kaiken aikaa lisää, jotta väkimäärä kasvaisi nykyisestä kai viidestä, kuudesta tuhannesta.
Sen arvasi, mitä isäni asiaan sanoi, kun tänään kävimme asiaa tiedustelemassa. Hän sentään on ollut pankin isännistössä tai miksi sitä aikanaan mahdettiin kutsuakaan. Vaarikin oli perustamassa paikallispankkia. Ei onneksi tätä, vaan naapurikylän kassaa jota vielä hoitikin omasta isännänhuoneestaan käsin, isä virnisti. Isä nyt vielä pystyy ajamaan taksilla naapurikaupunkiin, jompaan kumpaan suuntaan, mutta sen arvaa, että hän on pahoillaan. Ja kuinka moni mummu tai faari saa edes tarpeellista määrää, jos ollenkaan taksiseteleitä hoitaakseen asioitaan? Siinä sitten hakevat koko eläkkeensä kerralla ja tulevat oivallisesti ryöstetyiksi, kuten on nähty ja kuultu.
Vastuutonta meininkiä. Eivät kaikki pysty käyttämään tietokonetta, vaikka tietysti maksupalveluunkin voi ainakin tällä hetkellä lähettää laskut maksettavaksi. Toisaalta isäni, joka on sotainvalidi ja saa aika moneen kustannukseensa korvauksen valtiokonttorista, ei niihin voi maksupalvelua käyttää, sillä laskut on yksin kappalein leimautettava pankissa. Sitä hän on huomenna menossa tivaamaan, miten ikiaikainen pankkinsa tästä pulmasta aikoo selviytyä. Isällä on terävä pää ja kantava ääni, joten olisipa kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa, miten 91 v. pauhaa.
Ettei nyt vallan mene ossuuspankin haukkumiseksi, niin kuulemma kylän nordeapankki on lakkautettu jo hetkistä aikaisemmin. Kun olin lähdössä opiskelemaan, oli paikkakunnalla ainakin osuuskassa, säästöpankki ja helsinginosakepankki ja jokaisella komea tiilitalo konttorinaan. Niin ovat ajat muuttuneet. Minä otin oman opintolainani Pohjoismaisen yhdyspankin eli PYP:n Ruskeasuon konttorista, kun asuin siinä muutaman korttelin päässä, vuokrakämpässä tietenkin.. Opintotuki oli siihen aikaan tuntematon käsite, mutta lainan uusi valtiontakaus oli suuri etuus opiskelijoille. Ja pienellä tultiin toimeen.
Ettei nyt menisi pelkäksi pankkien parjaukseksi, niin tässä uunituore kuva, oikeammin tiskituore:
Mainostin jo etukäteen uutta Rörstrandin astiastoani, jonka huusin netistä. Tänään haettiin postista ja nyt se parhaillaan hyrrää tiskikoneessa.
Rörstrandin museo Ruotsissa ei näitä tunnistanut, mutta arveli, että ovat olleet tuotannossa 60 - 70-luvulla. Kuusi ruokalautasta, muistaakseni saman verran asetteja, kaksikorvainen kulho, kaksi paistivatia, yksi kannellinen ja korvallinen keskikokoinen kippo ja kaksi pikkukippoa sekä yksi syvä lautanen ja siihen mallattu kansi. Osa astioista selvästi on jo vuosien saatossa rikkoutunut, mutta näillä mennään. Koot näyttävät aika sopivilta kahden hengen talouteen arkiastioiksi. Lautaskoko on aika paljon pienempi kuin nykyastioissa.
Sen arvasi, mitä isäni asiaan sanoi, kun tänään kävimme asiaa tiedustelemassa. Hän sentään on ollut pankin isännistössä tai miksi sitä aikanaan mahdettiin kutsuakaan. Vaarikin oli perustamassa paikallispankkia. Ei onneksi tätä, vaan naapurikylän kassaa jota vielä hoitikin omasta isännänhuoneestaan käsin, isä virnisti. Isä nyt vielä pystyy ajamaan taksilla naapurikaupunkiin, jompaan kumpaan suuntaan, mutta sen arvaa, että hän on pahoillaan. Ja kuinka moni mummu tai faari saa edes tarpeellista määrää, jos ollenkaan taksiseteleitä hoitaakseen asioitaan? Siinä sitten hakevat koko eläkkeensä kerralla ja tulevat oivallisesti ryöstetyiksi, kuten on nähty ja kuultu.
Vastuutonta meininkiä. Eivät kaikki pysty käyttämään tietokonetta, vaikka tietysti maksupalveluunkin voi ainakin tällä hetkellä lähettää laskut maksettavaksi. Toisaalta isäni, joka on sotainvalidi ja saa aika moneen kustannukseensa korvauksen valtiokonttorista, ei niihin voi maksupalvelua käyttää, sillä laskut on yksin kappalein leimautettava pankissa. Sitä hän on huomenna menossa tivaamaan, miten ikiaikainen pankkinsa tästä pulmasta aikoo selviytyä. Isällä on terävä pää ja kantava ääni, joten olisipa kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa, miten 91 v. pauhaa.
Ettei nyt vallan mene ossuuspankin haukkumiseksi, niin kuulemma kylän nordeapankki on lakkautettu jo hetkistä aikaisemmin. Kun olin lähdössä opiskelemaan, oli paikkakunnalla ainakin osuuskassa, säästöpankki ja helsinginosakepankki ja jokaisella komea tiilitalo konttorinaan. Niin ovat ajat muuttuneet. Minä otin oman opintolainani Pohjoismaisen yhdyspankin eli PYP:n Ruskeasuon konttorista, kun asuin siinä muutaman korttelin päässä, vuokrakämpässä tietenkin.. Opintotuki oli siihen aikaan tuntematon käsite, mutta lainan uusi valtiontakaus oli suuri etuus opiskelijoille. Ja pienellä tultiin toimeen.
Ettei nyt menisi pelkäksi pankkien parjaukseksi, niin tässä uunituore kuva, oikeammin tiskituore:
Mainostin jo etukäteen uutta Rörstrandin astiastoani, jonka huusin netistä. Tänään haettiin postista ja nyt se parhaillaan hyrrää tiskikoneessa.
Rörstrandin museo Ruotsissa ei näitä tunnistanut, mutta arveli, että ovat olleet tuotannossa 60 - 70-luvulla. Kuusi ruokalautasta, muistaakseni saman verran asetteja, kaksikorvainen kulho, kaksi paistivatia, yksi kannellinen ja korvallinen keskikokoinen kippo ja kaksi pikkukippoa sekä yksi syvä lautanen ja siihen mallattu kansi. Osa astioista selvästi on jo vuosien saatossa rikkoutunut, mutta näillä mennään. Koot näyttävät aika sopivilta kahden hengen talouteen arkiastioiksi. Lautaskoko on aika paljon pienempi kuin nykyastioissa.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Teksti numero 801
Aika kuluu ja tekstejä syntyy. Tämä on postaus numero 801 ja kun se ei ole täysi luku, ei ole tällä kertaa arvontaakaan. Ehkä sitten kun keksin ensin palkinnoksi jotain mukavaa...
Orava istui tammessa terhoa näkertamassa. Mies oli nähnyt ja kuullut närhenkin tammessa, mutta turha luulla, että se antautuisi kuvattavaksi. Oravat sen sijaan ovat terassillakin aika kesyjä eivätkä juurikaan välitä meistä, paitsi jos säikähtävät esimerkiksi oven kolahtamista. Onhan mies nähnyt sellaisenkin ihmeen, että oravainen on varta vasten tullut terassin kaiteelle nakertamaan tammenterhoa.
Mies on kuullut pitkästä aikaa palokärjenkin huutoa.
Päivä on vierähtävänyt mukavissa merkeissä. Tuttu toimittaja soitti aamulla ja kävi ostamassa yhden kirjan. Samalla vaihdoimme monenlaisia kuulumisia. Hän on menossa tapaamaan omaa sukulaistaan ja tutkimaan samalla, onko tämä mahdollisesti myös minun äitini sukua. Sukunimi ja paikkakunta ainakin on sama. Taas kerran voi todeta, että maailma joskus on aika pieni.
Tänään on jälleen paastopäivä. En tiedä, johtuiko paastosta vai sekaisin menneistä aamulääkkeistä, mutta äsken oli pakko ottaa päiväunet. Päänsärke menikin sillä ohi ja oma ansionsa varmaan oli "lounasruoaksi" itselleni tarjamalle kaurapuurolle. 500 kaloria on päivän annos, joka puoliksi muodostuu kaurapuurosta ja puoliksi jostain muusta. Illalliseksi on raejuustoa ja yksi eilinen peruna ja ehkä pala eilen jäänyttä entrecotea. Ja puolen yön jälkeen sitten paastopäiväkin on ohi, joten aina voi tehdä yöpalaksi juustonäkkärin. En muistanut käydä aamulla vaa´alla.
Orava istui tammessa terhoa näkertamassa. Mies oli nähnyt ja kuullut närhenkin tammessa, mutta turha luulla, että se antautuisi kuvattavaksi. Oravat sen sijaan ovat terassillakin aika kesyjä eivätkä juurikaan välitä meistä, paitsi jos säikähtävät esimerkiksi oven kolahtamista. Onhan mies nähnyt sellaisenkin ihmeen, että oravainen on varta vasten tullut terassin kaiteelle nakertamaan tammenterhoa.
Mies on kuullut pitkästä aikaa palokärjenkin huutoa.
Päivä on vierähtävänyt mukavissa merkeissä. Tuttu toimittaja soitti aamulla ja kävi ostamassa yhden kirjan. Samalla vaihdoimme monenlaisia kuulumisia. Hän on menossa tapaamaan omaa sukulaistaan ja tutkimaan samalla, onko tämä mahdollisesti myös minun äitini sukua. Sukunimi ja paikkakunta ainakin on sama. Taas kerran voi todeta, että maailma joskus on aika pieni.
Tänään on jälleen paastopäivä. En tiedä, johtuiko paastosta vai sekaisin menneistä aamulääkkeistä, mutta äsken oli pakko ottaa päiväunet. Päänsärke menikin sillä ohi ja oma ansionsa varmaan oli "lounasruoaksi" itselleni tarjamalle kaurapuurolle. 500 kaloria on päivän annos, joka puoliksi muodostuu kaurapuurosta ja puoliksi jostain muusta. Illalliseksi on raejuustoa ja yksi eilinen peruna ja ehkä pala eilen jäänyttä entrecotea. Ja puolen yön jälkeen sitten paastopäiväkin on ohi, joten aina voi tehdä yöpalaksi juustonäkkärin. En muistanut käydä aamulla vaa´alla.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Perjantaita
Perjantai ja kolmastoista päivä: mukava päivä on jo illassa. Mies kävi hoitamassa vähän tyttärensä asioita ja hakemassa postista kaksi pakettia. Olin tilannut tarkan vaa´an, jolla saan peruspunnittua paastopäivieni ruuat noin niin kuin kokeeksi alkuun. En melkein usko silmiäni, kun käyn omalla, isolla vaa´alla, mutta nythän on vasta kaksi paastopäivää takana ja paino voi normipäivinä ottaa hyvinkin takaisin, sen hurjan miinuksen, joka on syntynyt...
Toinen paketti oli puutarha.comstä, jonka kuvia tässä esittelen:
Tämä ylempi kasvi on nimeltään levisia, joka kuuluu viihtyvän kivikoissa ja kuivassa maasa. Oi kunpa sinä kasvi rupeaisitkin kasvamaan meidän pihassa!
Alempi on hajulaukka, jonak sipulien haju kuulemma karkottaa myyrät. Myyrät inhoavat tätä, toivottavasti meidänkin pihamyyrät ja vesirotat!
Kolmas ostamani kasvilaji on kirjopikarililja. Siirsin sitä omasta vanhasta pihastani tänne ja se kukkikin muutamana keväänä ja hävisi sitten. Nyt on uusi yritys.
Päivällä meillä oli ihastuttavia vieraita: naapurin nuoria rouvia nauravaisine pienokaisineen tuli päiväkahville. Suloisia muksuja ja mukavia äitejä!
Pakko on pauhata käsittämättömästä asiasta. Juuri ennen koulun alkua naapurikunnan koulutoimi ilmoitti, että heidän kouluunsa ei sitten enää oteta toisen kunnan eli meidän kunnan kakaroita. Koulu on kiva, pieni kyläkoulu ihan näköetäisyydellä, jonne meiltä on matkaa vähän yli kivenheitto eli ei varmaan puolta kilometriä enempää. Kuulemma naapurin kakarat tulevat niin kalliiksikin, että kunnan talous varmaan likiman rapautuu sen takia eikä auttanut, vaikka rehtori ja kyläläiset esittivät perinpohjaisia laskelmia, jotka toisin todistivat. Uhkaus toteutettiin heti ja naapurustoonkin muuttanut uusi kansalainen, neljäsluokkalainen on joutunut tarpomaan kolmen kilometrin päähän oman kunnan kouluun. Viimeiset parikymmentä vuotta tai ehkä kauemminkin meidän mäet lapset ovat käyneet tätä lähikoulua... Harmittaa nuorten perheiden puolesta, jotka ovat muun muassa juuri tämän takia muuttaneet maisemiin. Odotan kuntaliitoksia.
Toinen paketti oli puutarha.comstä, jonka kuvia tässä esittelen:
Tämä ylempi kasvi on nimeltään levisia, joka kuuluu viihtyvän kivikoissa ja kuivassa maasa. Oi kunpa sinä kasvi rupeaisitkin kasvamaan meidän pihassa!
Alempi on hajulaukka, jonak sipulien haju kuulemma karkottaa myyrät. Myyrät inhoavat tätä, toivottavasti meidänkin pihamyyrät ja vesirotat!
Kolmas ostamani kasvilaji on kirjopikarililja. Siirsin sitä omasta vanhasta pihastani tänne ja se kukkikin muutamana keväänä ja hävisi sitten. Nyt on uusi yritys.
Päivällä meillä oli ihastuttavia vieraita: naapurin nuoria rouvia nauravaisine pienokaisineen tuli päiväkahville. Suloisia muksuja ja mukavia äitejä!
Pakko on pauhata käsittämättömästä asiasta. Juuri ennen koulun alkua naapurikunnan koulutoimi ilmoitti, että heidän kouluunsa ei sitten enää oteta toisen kunnan eli meidän kunnan kakaroita. Koulu on kiva, pieni kyläkoulu ihan näköetäisyydellä, jonne meiltä on matkaa vähän yli kivenheitto eli ei varmaan puolta kilometriä enempää. Kuulemma naapurin kakarat tulevat niin kalliiksikin, että kunnan talous varmaan likiman rapautuu sen takia eikä auttanut, vaikka rehtori ja kyläläiset esittivät perinpohjaisia laskelmia, jotka toisin todistivat. Uhkaus toteutettiin heti ja naapurustoonkin muuttanut uusi kansalainen, neljäsluokkalainen on joutunut tarpomaan kolmen kilometrin päähän oman kunnan kouluun. Viimeiset parikymmentä vuotta tai ehkä kauemminkin meidän mäet lapset ovat käyneet tätä lähikoulua... Harmittaa nuorten perheiden puolesta, jotka ovat muun muassa juuri tämän takia muuttaneet maisemiin. Odotan kuntaliitoksia.
Minä jo säikähdin
Pelästyin, että taasko tämä tietokone sanoo työsopimuksensa irti, kun kone ei millään halua käynnistyä. Toivottavasti vika oli tilapäinen ja johtui jatkojohdosta. Älysin tarkistaa sen ja jotain oli tapahtunut, kun katkaisijan suojamuovi oli haljennut. Toivottavasti ei kuitenkaan oikosulkua missään tietotekniikan osasissa. Joka tapauksessa kiiruhdin vaihtamaan jatkojohtoa. Samalla onnistuin tipauttamaan 20 senttiä korkean paperi- ja vihkopinon lattialle eikä senkään kerääminen ollut kaikkein helpoin tehtävä. Paitsi että maha oli tiellä eivätkä polvet taipuneet, olivat paikat todella ahtaat. Kirjoituspöytäni näet on rakennettu kirjahyllyyn: näyttö on oikeaoppisen matalalla ja työtaso rakennettu irrallisesta Lundia-hyllystä. Sen tietysti voi kätevästi nostaa vaikka metrin päähän hyllystä. Siis sen jälkeen, kun on ensin irrottanut kaikki noin kymmenen pistorasiassa kiikkuvaa pistotulppaa.
Nyt on vaihe 1 tehty eli tietsikka toimii ja suurin osa papereista on taas pöydällä. Vaihe 2 on edelleen kesken, mutta aloitin jo mustan jätesäkin täyttämisen. Puuhastelu jatkuu ehkä huomenillalla tai lauantaina.
Pyydän anteeksi lyöntivirheitä, joita varmaan tässä esiintyy. Sain uuden silmälasireseptin, mutta vielä ei ole tullut sopivaa hetkeä lähteä kaupoille. Sitä paitsi mies on sitä mieltä, että kannattaisi mennä halvempaan liikkeeseen kuin mitä itse olen kaavaillut. Sitä kädenvääntöä ei vielä ole käyty. Kun ostin nämä nykyiset rillit melkein viisi ja puoli vuotta sitten, niin hintaero on taatusti tasoittunut. Mutta pian on hankittava uudet, sillä en oiken näe näillä.Hajtaittoisuus on lisääntynyt, liekö siinä syy vaiko tässä uudessa silmäsairaudessani iriitissä? Sen lääkitys jatkuu edelleen. Kaksi kuukautta ja yksi viikko sitä onkin jo hoidettu.
Vali-vali ei päättynyt viel' tähän. Seuraavaksi iski oikein kunnon mahatauti etten sanoisi ripuli. Luullakseni se oli ruokamyrkytys. Ehkä. Söin aamupalalla mmutaman ikääntyneen kieli- ja maksaviipaleen ja kun rupesin muistelemaan niiden ikää, niin olisivat voineet jäädä syömättä.
Surukseni huomasin nyt illalla naamakirjasta, että kolmas serkku makaa sairaalassa ja on saanut verensiirtoja. Siinä perheessä on surua ollut surun päälle, vaikka eipä kai Taivaan isä sen mukaan vaivoja jakelu. Kolme lasta ovat äiti ja isä saaneet tai joutuneet hautaan siunaamaan. Kerron tämän siksi, kun tiedän, että monikin täällä voi pysähtyä ja pyytää perheelle voimia. Pistipä taas omat valitukset ruotuunsa. Tautia ei toistaiseksi ole nimetty, mutta kuulosti maallikon korviin vakavalta.
Mutta ei pelkkää sairautta. Saanko esitellä? Tämä on kirjakassi, johon eilen pakkasin kirjoittamani esitelmän ja pinon kirjoja. Olin oikein kutsuttuna puhumassa kirjani henkilöistä tilaisuudessa, johon oli kokoontunut asianharrastajia. Ilmeni, että he kaikki olivat sukua kirjan henkilöille, tosin eivät minulle. Ilta oli mukava. Kun väkeä oli laskujeni mukaan 7 henkeä, tunnelma oli leppoisaa vuoropuhelua. Olisihan sitä väkeä saanut enemmänkin tulla, mutta hyvä näin. Kirjojakin taisivat ostaa yhtä lukuunottamatta kaikki. - Kassi on nätti, joskus Ateneumista ostettu. En vain muista valmistajaa. Kotimaista tai ulkomaista tuotantoa ihan selvästi. Etuna ennen kaikkea keveys.
Nyt on vaihe 1 tehty eli tietsikka toimii ja suurin osa papereista on taas pöydällä. Vaihe 2 on edelleen kesken, mutta aloitin jo mustan jätesäkin täyttämisen. Puuhastelu jatkuu ehkä huomenillalla tai lauantaina.
Pyydän anteeksi lyöntivirheitä, joita varmaan tässä esiintyy. Sain uuden silmälasireseptin, mutta vielä ei ole tullut sopivaa hetkeä lähteä kaupoille. Sitä paitsi mies on sitä mieltä, että kannattaisi mennä halvempaan liikkeeseen kuin mitä itse olen kaavaillut. Sitä kädenvääntöä ei vielä ole käyty. Kun ostin nämä nykyiset rillit melkein viisi ja puoli vuotta sitten, niin hintaero on taatusti tasoittunut. Mutta pian on hankittava uudet, sillä en oiken näe näillä.Hajtaittoisuus on lisääntynyt, liekö siinä syy vaiko tässä uudessa silmäsairaudessani iriitissä? Sen lääkitys jatkuu edelleen. Kaksi kuukautta ja yksi viikko sitä onkin jo hoidettu.
Vali-vali ei päättynyt viel' tähän. Seuraavaksi iski oikein kunnon mahatauti etten sanoisi ripuli. Luullakseni se oli ruokamyrkytys. Ehkä. Söin aamupalalla mmutaman ikääntyneen kieli- ja maksaviipaleen ja kun rupesin muistelemaan niiden ikää, niin olisivat voineet jäädä syömättä.
Surukseni huomasin nyt illalla naamakirjasta, että kolmas serkku makaa sairaalassa ja on saanut verensiirtoja. Siinä perheessä on surua ollut surun päälle, vaikka eipä kai Taivaan isä sen mukaan vaivoja jakelu. Kolme lasta ovat äiti ja isä saaneet tai joutuneet hautaan siunaamaan. Kerron tämän siksi, kun tiedän, että monikin täällä voi pysähtyä ja pyytää perheelle voimia. Pistipä taas omat valitukset ruotuunsa. Tautia ei toistaiseksi ole nimetty, mutta kuulosti maallikon korviin vakavalta.
Mutta ei pelkkää sairautta. Saanko esitellä? Tämä on kirjakassi, johon eilen pakkasin kirjoittamani esitelmän ja pinon kirjoja. Olin oikein kutsuttuna puhumassa kirjani henkilöistä tilaisuudessa, johon oli kokoontunut asianharrastajia. Ilmeni, että he kaikki olivat sukua kirjan henkilöille, tosin eivät minulle. Ilta oli mukava. Kun väkeä oli laskujeni mukaan 7 henkeä, tunnelma oli leppoisaa vuoropuhelua. Olisihan sitä väkeä saanut enemmänkin tulla, mutta hyvä näin. Kirjojakin taisivat ostaa yhtä lukuunottamatta kaikki. - Kassi on nätti, joskus Ateneumista ostettu. En vain muista valmistajaa. Kotimaista tai ulkomaista tuotantoa ihan selvästi. Etuna ennen kaikkea keveys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)