Mukavaa sadepäivää

Sade ja syksyn alkaminen ei niinkään tunnu mukavalta, mutta päivä oli mukava. Paranneltiin maailmaa ystävättären kanssa. Tinkin paastostani sen verran, että nautin kahvikupillisten kanssa palan omenapiirakkaa. Se ehkä korvasi kaurapuurolounaan. Iltaruoaksi on eilen keitettyä porkkanaohrattoa, joka kylläkin kaipaa höystettä ja maustetta, muutakin kuin raejuustoa.

Ystävä lainasi pari perinnekirjaa, joista etsin taustamateriaalia seuraavaa kirjaani varten, sitä siis joka syntyy jos on syntyäkseen. Aihio kyllä on jo jotenkin mielessäni, mutta katsotaanpa kahden, kolmen vuoden päästä, onko siitä jotain kehkeytynyt.

Lähetin kirjani vanhalle (siis jo sananmukaisestikin) opettajapariskunnalle, jotka sattumoisin tapasin muutama viikko sitten. Äidinkielenopettaja ei kommentoinut, mutta rouvalta tuli mukava, ystävällinen viesti kiitokseksi. Ja tuli terveiset ensin mainitultakin, mutta voipi olla, että pilkkuni eivät olleet ihan kohdallaan tai muuten oli jotain mätää. Tämä herra viljeli latinankielisiä lausahduksia, joista tempus fugit oli yksi hänen lempilauseistaan. Aika kuluu, tunti loppui yleensä aina kesken.

Aika kuluu, niinpä niin. Velimies täyttää tänään 59 v. Onneksi muistin onnitella!