Mitäs tästä sanotte?

Leivoin eilen kaksi piirakkaa, ei kun kolme. Kolmas oli mustikkapiirakka pakkasesta kaivamaani pohjataikinaan. Se ei maistunut enää hyvältä. Sen sijaan kaksi muuta maistui makoisilta. Toinen pn poro-suppilovahveropiirakka, jota pistelimme eilen poskeen ja toinen suppis-porkkana-sipulipiirakka kasvissyöjälle.

Tämän rouvan piti tulla klo 13 ja nyt kello on 16.20. Ei mitään havaintoa vieraasta. Viimeksikin hän teki oharin. Niinpä tulin tänne työhuoneeseen ja ryhdyn kirjoitushommiin.

Mutta mitäs tästä sitten sanotte? Eikö olekin ylväs tintti-ystävä?

Että tämmöistä tänään.

Näpertelyä

Olen nyt muutaman iltapäivän näperrellyt nukketaloa ja ensimmäiset kuvat on julkaistu nukkisblogissa. Käykääpä vilkaisemassa! Siellä on syntymässä majatalo, jonka nimeksi tulee Iloisen lesken majatalo. Ei se vielä valmis ole, mutta siinä vaiheessa että sain ensimmäiset kuvat ainakin omaksi ilokseni otettua. Harmi vain, että kaikki epätarkkuudet ja kierot saumat näkyvät niin erinomaisen hyvin kuvissa. Onneksi listoituksilla saa pahimmat piiloon! Tämä on vieraiden seurustelunurkkaus, josta joskus tulevaisuudessa voi piipahtaa parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa.

Kun iltapäivät ovat kuluneet maalaus- ja liimauspuuhissa, niin myöhäisillat ja melkein yötkin kirjoitushommissa eli on tässä ohjelmaa eläkeläiselle ihan tarpeeksi. Nyt pitäisi kaivaa pölynimuri esille ja sitä ennen raivata nukketalokemoja pois pöydältä (luultavasti pöydän alle - ).

Illan ohjelmassa on vielä poro-suppilovahveropiirakat ja pelkän suppispiirakan teko huomista rakasta vierasta varten. Hän on kasvissyöjä, mutta kun tulin ottaneeksi porojauhelihan sulamaan, niin syömme sen piirakan sitten itse tänään.

Melkein uskomatonta

Että voi samalle viikolle sattuakin! Lapsuudenystävä on tulossa käymään ja naamakirjassa sain kaveripyynnön ventovieraalta nimimerkiltä. Kysyin tietysti, kuka on hän on ja tunnenko. Sain nimen, joka kuulosti tutulta ja piti vielä varmistaa tyttönimi. Kyllä, se oli toinen lapsuudenystävä. Kun edellinen kaveri oli kansakouluajoilta, oli tämä oppikoulussa paras ystäväni.

Kummankin kanssa tiet erosivat aikanaan. Toinen lähti papiksi Hollantiin, toinen meni Suomessa naimisiin ja yhteydet vain katkesivat. Nyt tämä viime mainittu oli nähnyt haastatteluni Kotiliedessä - kyllä, semmoinen oli viime numerossa - ostanut heti kirjani ja nyt tässä viritellään vanhaa ystävyyttä. Kumpaakin on elämä sekä kolhinut että antanut paljon hyvää.

Onkohan se tämä ikä, kun rupeavat vanhat kaverit muistumaan mieleen ja ihan oikeasti on kiva kuulla uutisia ja tavata?

Tässä tämä paksukainen kertoo elämänsä kohokohdista. Kuva on aika karmea, mutta minkäs teet. Vaikka olisi se kuvaaja voinut etsiä vähän sievempiäkin kuvakulmia. Vaatteetkin ehtivät rypistyä kuvauksen tiimellyksessä.

- Tänään on taas paastopäivä. Kuvaushetkestä lähtien on painoa pudonnut ainakin viisi kiloa virallisesti plus kaikki ne, jotka kesällä tulivat grilli-iltojen iloista ja joita en laske mukaan, vaikka ne kuvassa vielä esiintyvätkin.

Kellot menossa kohti kesää

Onpa hyvä, että samalla kun kelloja ensi yönä siirretään taaksepäin, niin saadaan patterit vaihdettua. Meillä on paljon seinäkelloja, muutama herätyskellokin, mutta tällä hetkellä suurin osa kuolleessa tilassa eli patterit loppu. Kaikkia ei muutenkaan viitsitä päivittää, varsinkin kun molemmat olemme sitä mieltä, että tuo vekslaaminen kesä- ja talviajan välillä on tarpeetonta hömpötystä.

Jos kellot kääntyvät kohti kesää, niin kai tässä vähitellen pitää orientoitua kohti joulua. Muutama joululahja-ajatus on jo vireilläkin. Olen sinänsä tykännyt aina joulusta ja jouluvalmisteluistakin, aikanaan, vaikken koe olevanikaan mikään varsinainen jouluihminen. Joskus olisi kiva istua valmiiseen joulupöytään, jonka joku toinen olisi kattanut. Sitä ihmettä ei ole koskaan tapahtunut. Jaa, oli kai sentään silloin kun Tytär oli pieni ja käytiin anoppilassa jouluaterialla.

Tämän päivän ohjelmassani on ollut pääasiassa nukketalon ikkunoiden rakentelua. Seuraava vaihe olisi nostaa kolme seinää pystyyn ja liimata ne yhteen. Mies näytti aika hapanta naamaa, kun kysäisin, saisinko mahdollisesti apua, jos satun sellaista tarvitsemaan. Siis ei. Paras siis saada kappaleet naisvoimalla paikoilleen. Kuvia ei ole vielä otettu, mutta aikanaan niitä tulee, tai siis menee nukkisblogiini.

Hänen tautinsa jatkuu ja jatkuu, yskä siis. Eilen jo tuli vertakin nenästä yskänkohtauksen jälkeen, onneksi vain vähän, mutta pelottaa, milloin ratkeaa joku isompi suoni. Kylkiluu kuulemma on jo katkennut ja mahan lihaksiin sattuu yskiessä. En yhtään ihmettele. Kahdet lääkkeet on ja kahden viikon kuuri puolivälissä, mutta eipä tunnu tepsivän. Paha juttu.

Ei hän ihan reporanka sentään ole, sillä kuuluu parhaillaan harjoittelevan soittoläksyään ja kävi päivällä hakemassa poromiehiltä tilaamamme laatikollisen poronlihaakin. Kauppiaat olivat tulleet etelään, meidän torillemme, joten hakemisen vaiva ei ollut suuri. Maksoihan se, tietysti, kun toistakymmentä kiloa ostaa kerralla hyvää lihaa. Aioin tehdä poropiirakkaa suppiksilla höystettynä ystävälleni tarjottavaksi, mutta onneksi kysyin ensin. Ei käy, hän onkin kasvissyöjä, minkä olin tykkänään unohtanut.

Ja tänään vieläkin parempaa mieltä

Tämä on hyvä päivä. Vaikka puolen päivän aikaan oli aika kosteaa, ei satanut. Sumuista oli, mutta sitten jossain vaiheessa sumuverho repesi ja aurinkokin näyttäytyi. Oli melkein hämmentävän valoisaa, vaikka nyt tietysti on jo iltapimeä. Huom. Muistimme kiskaista sähköt pois ulkovalosta.
Kuva ei liity mihinkään, eikä hevoskastanjassa enää varmaan ole lehtiäkään, ei ainakaan tämän värisiä.

Sitä kylläkin ihmettelimme, kun lääkärireissun jälkeen ajelimme vaaria tervehtimään, miten paljon puissa on vielä lehtiä. Koivuissa ainakin.

Isällä kaikki hyvin, samoin minulla. Lääkäri tarkasteli ihottumaani ja totesi, että ei voi auttaa, mutta vaarallista se ei ole. Syytä mokomaan ei tiedetä, se tulee ja voi mennä poiskin omia aikojaan. Kortisoni on jo kokeiltu ja se ei auttanut. Käsivarsissa on rumia punaisia läikkiä, mutta pianhan ne taas peittyvät hihojen alle.

Yksi ilonaihe odotti sähköpostissa. Ystäväni Hollannista on juuri jäänyt eläkkeelle ja tulossa koti-Suomeen. Tapaamme ensi viikolla. Ystävyytemme on peräisin kansakoulun tokalta luokalta.

Hyvää mieltä

Olisipa kiva lähteä kirjamessuille, mutta kipeät lonkat eivät kerta kaikkiaan sitä salli. Mutta kirja-ala kylläkin aiheuttaa nyt oikein runsaasti hyvää mieltä. Ensinnäkin Kaisalle kiitos tiedoista. Toisekseen eilen lähti postiin yksi tilattu kirja ja tänään toinen. Kolmanneksi, itse lähetin yhden kirjan saatekirjeellä varustettuna yhdelle taholle, jonka toivon tarttuvan "syöttiini". Se siis meni markkinoinnin piikkiin. Neljänneksi: äsken tilattiin peräti kaksi kirjaa! Taisipa tämä viime mainittu rouva kuulla, kun lausahdin yhdessä tilaisuudessa, että kirjani sopii hyvin vaikka joululahjaksi!

Päivä on mennyt lähinnä tyhjän toimittamisessa. Nukuin älyttömän pitkään, mutta toisaalta myös valvoin myöhään kirjoituspuuhani kimpussa. Huomenna pitää varmuuden vuoksi olla kello soimassa, sillä minulla on lääkäriaika puolen päivän aikaan. Tänään on myös paastopäivä ja kas, miten tämmöisenä päivänä tulee kaikenlaisten herkkujen mielitekoja. Onneksi niitä ei ole kotona.

Mies sai uudet lääkkeet karmivaan yskäänsä, mutta toistaiseksi ne eivät ole vaikuttaneet sinne eikä tänne.

Iltalampun valossa

Ihan heti en vielä ole kömpimässä nukkumaan, mutta hyvän yön toivotukset taitavat olla paikallaan. Tässä istun vielä iltalampun valossa. Terassin lampun lisäksi meillä on toinen, todella viheliäinen iltalamppu. Aitan nurkan valaisin on mennyt sekaisin, emmekä koskaan päiväsaikaan muista sitä. Liiketunnistin kai on pimahtanut, kun lamppu syttyy omia aikojaan, palaa hetken ja sammuu sitten. Epäilimme ensin lintuja tai heiluvia kuusenoksia taikka tuulta, mutta ei nyt joka ilta sentään noitakaan ilmiöitä ole kaiken aikaa. Kirjoitin muistilapun työpöydälle, että huomenna käymme kiskaisemassa pistotulpan pois rasiasta. Ennen kuin joiku naapuri tulee reklamoimaan. Toisaalta se on hyvä varasvalo, mutta kiusallinen silti.

Palaan vielä sunnuntain poropataan. Se oli lämmitettynäkin vielä tosi hyvää. Samaa ei voi sanoa perunoista. Mies toi lauantaina pussillisen perunoita, jotka olivat "kiinteitä". Todella, ne eivät meinaa millään kypsyä. Että niin kiinteitä. Isoja moikareita, jotka puolitettunakin ovat ns. tavallisia pottuja suurempia. Olisivatpa edes hyviä, mutta mitä vielä! Keitin tänään kaksi perunaa. Toinen kiehui puolisen tuntia ja oli vielä kova. Toisen keskellä oli musta aukko, jota en huomannut halkaistessani pottua vaan vasta kun piti ruveta syömään. Taitavat päätyä kompostiin, vaikka pahalta sekin tuntuu.

Tänään olen nyhertänyt koko iltapäivän, tai melkein, kirjoitushommissa. Muutama sivu tekstiä ja muutama mukava uusi tiedonsirunen. Sen lisäksi kudoin pari kerrosta isännän villapaitaa ja pätkän sukkaa, melkein alusta melkein terän puoliväliin. Kun toinen on kevyt ja toinen painava työ, niin yritän vähän vuorotella, etteivät kädet ja hartiat väsyisi liikaa. Että semmoista askaretta ja ilonaihetta tänään.