Iltalampun valossa

Ihan heti en vielä ole kömpimässä nukkumaan, mutta hyvän yön toivotukset taitavat olla paikallaan. Tässä istun vielä iltalampun valossa. Terassin lampun lisäksi meillä on toinen, todella viheliäinen iltalamppu. Aitan nurkan valaisin on mennyt sekaisin, emmekä koskaan päiväsaikaan muista sitä. Liiketunnistin kai on pimahtanut, kun lamppu syttyy omia aikojaan, palaa hetken ja sammuu sitten. Epäilimme ensin lintuja tai heiluvia kuusenoksia taikka tuulta, mutta ei nyt joka ilta sentään noitakaan ilmiöitä ole kaiken aikaa. Kirjoitin muistilapun työpöydälle, että huomenna käymme kiskaisemassa pistotulpan pois rasiasta. Ennen kuin joiku naapuri tulee reklamoimaan. Toisaalta se on hyvä varasvalo, mutta kiusallinen silti.

Palaan vielä sunnuntain poropataan. Se oli lämmitettynäkin vielä tosi hyvää. Samaa ei voi sanoa perunoista. Mies toi lauantaina pussillisen perunoita, jotka olivat "kiinteitä". Todella, ne eivät meinaa millään kypsyä. Että niin kiinteitä. Isoja moikareita, jotka puolitettunakin ovat ns. tavallisia pottuja suurempia. Olisivatpa edes hyviä, mutta mitä vielä! Keitin tänään kaksi perunaa. Toinen kiehui puolisen tuntia ja oli vielä kova. Toisen keskellä oli musta aukko, jota en huomannut halkaistessani pottua vaan vasta kun piti ruveta syömään. Taitavat päätyä kompostiin, vaikka pahalta sekin tuntuu.

Tänään olen nyhertänyt koko iltapäivän, tai melkein, kirjoitushommissa. Muutama sivu tekstiä ja muutama mukava uusi tiedonsirunen. Sen lisäksi kudoin pari kerrosta isännän villapaitaa ja pätkän sukkaa, melkein alusta melkein terän puoliväliin. Kun toinen on kevyt ja toinen painava työ, niin yritän vähän vuorotella, etteivät kädet ja hartiat väsyisi liikaa. Että semmoista askaretta ja ilonaihetta tänään.