Ja tänään vieläkin parempaa mieltä

Tämä on hyvä päivä. Vaikka puolen päivän aikaan oli aika kosteaa, ei satanut. Sumuista oli, mutta sitten jossain vaiheessa sumuverho repesi ja aurinkokin näyttäytyi. Oli melkein hämmentävän valoisaa, vaikka nyt tietysti on jo iltapimeä. Huom. Muistimme kiskaista sähköt pois ulkovalosta.
Kuva ei liity mihinkään, eikä hevoskastanjassa enää varmaan ole lehtiäkään, ei ainakaan tämän värisiä.

Sitä kylläkin ihmettelimme, kun lääkärireissun jälkeen ajelimme vaaria tervehtimään, miten paljon puissa on vielä lehtiä. Koivuissa ainakin.

Isällä kaikki hyvin, samoin minulla. Lääkäri tarkasteli ihottumaani ja totesi, että ei voi auttaa, mutta vaarallista se ei ole. Syytä mokomaan ei tiedetä, se tulee ja voi mennä poiskin omia aikojaan. Kortisoni on jo kokeiltu ja se ei auttanut. Käsivarsissa on rumia punaisia läikkiä, mutta pianhan ne taas peittyvät hihojen alle.

Yksi ilonaihe odotti sähköpostissa. Ystäväni Hollannista on juuri jäänyt eläkkeelle ja tulossa koti-Suomeen. Tapaamme ensi viikolla. Ystävyytemme on peräisin kansakoulun tokalta luokalta.