Kellot menossa kohti kesää

Onpa hyvä, että samalla kun kelloja ensi yönä siirretään taaksepäin, niin saadaan patterit vaihdettua. Meillä on paljon seinäkelloja, muutama herätyskellokin, mutta tällä hetkellä suurin osa kuolleessa tilassa eli patterit loppu. Kaikkia ei muutenkaan viitsitä päivittää, varsinkin kun molemmat olemme sitä mieltä, että tuo vekslaaminen kesä- ja talviajan välillä on tarpeetonta hömpötystä.

Jos kellot kääntyvät kohti kesää, niin kai tässä vähitellen pitää orientoitua kohti joulua. Muutama joululahja-ajatus on jo vireilläkin. Olen sinänsä tykännyt aina joulusta ja jouluvalmisteluistakin, aikanaan, vaikken koe olevanikaan mikään varsinainen jouluihminen. Joskus olisi kiva istua valmiiseen joulupöytään, jonka joku toinen olisi kattanut. Sitä ihmettä ei ole koskaan tapahtunut. Jaa, oli kai sentään silloin kun Tytär oli pieni ja käytiin anoppilassa jouluaterialla.

Tämän päivän ohjelmassani on ollut pääasiassa nukketalon ikkunoiden rakentelua. Seuraava vaihe olisi nostaa kolme seinää pystyyn ja liimata ne yhteen. Mies näytti aika hapanta naamaa, kun kysäisin, saisinko mahdollisesti apua, jos satun sellaista tarvitsemaan. Siis ei. Paras siis saada kappaleet naisvoimalla paikoilleen. Kuvia ei ole vielä otettu, mutta aikanaan niitä tulee, tai siis menee nukkisblogiini.

Hänen tautinsa jatkuu ja jatkuu, yskä siis. Eilen jo tuli vertakin nenästä yskänkohtauksen jälkeen, onneksi vain vähän, mutta pelottaa, milloin ratkeaa joku isompi suoni. Kylkiluu kuulemma on jo katkennut ja mahan lihaksiin sattuu yskiessä. En yhtään ihmettele. Kahdet lääkkeet on ja kahden viikon kuuri puolivälissä, mutta eipä tunnu tepsivän. Paha juttu.

Ei hän ihan reporanka sentään ole, sillä kuuluu parhaillaan harjoittelevan soittoläksyään ja kävi päivällä hakemassa poromiehiltä tilaamamme laatikollisen poronlihaakin. Kauppiaat olivat tulleet etelään, meidän torillemme, joten hakemisen vaiva ei ollut suuri. Maksoihan se, tietysti, kun toistakymmentä kiloa ostaa kerralla hyvää lihaa. Aioin tehdä poropiirakkaa suppiksilla höystettynä ystävälleni tarjottavaksi, mutta onneksi kysyin ensin. Ei käy, hän onkin kasvissyöjä, minkä olin tykkänään unohtanut.