Melkein uskomatonta

Että voi samalle viikolle sattuakin! Lapsuudenystävä on tulossa käymään ja naamakirjassa sain kaveripyynnön ventovieraalta nimimerkiltä. Kysyin tietysti, kuka on hän on ja tunnenko. Sain nimen, joka kuulosti tutulta ja piti vielä varmistaa tyttönimi. Kyllä, se oli toinen lapsuudenystävä. Kun edellinen kaveri oli kansakouluajoilta, oli tämä oppikoulussa paras ystäväni.

Kummankin kanssa tiet erosivat aikanaan. Toinen lähti papiksi Hollantiin, toinen meni Suomessa naimisiin ja yhteydet vain katkesivat. Nyt tämä viime mainittu oli nähnyt haastatteluni Kotiliedessä - kyllä, semmoinen oli viime numerossa - ostanut heti kirjani ja nyt tässä viritellään vanhaa ystävyyttä. Kumpaakin on elämä sekä kolhinut että antanut paljon hyvää.

Onkohan se tämä ikä, kun rupeavat vanhat kaverit muistumaan mieleen ja ihan oikeasti on kiva kuulla uutisia ja tavata?

Tässä tämä paksukainen kertoo elämänsä kohokohdista. Kuva on aika karmea, mutta minkäs teet. Vaikka olisi se kuvaaja voinut etsiä vähän sievempiäkin kuvakulmia. Vaatteetkin ehtivät rypistyä kuvauksen tiimellyksessä.

- Tänään on taas paastopäivä. Kuvaushetkestä lähtien on painoa pudonnut ainakin viisi kiloa virallisesti plus kaikki ne, jotka kesällä tulivat grilli-iltojen iloista ja joita en laske mukaan, vaikka ne kuvassa vielä esiintyvätkin.