Huoltoa ja hoivaa

Ihan ensimmäiseksi: odottelen Sessen ja Aili-mummon osoitteita voidakseni lähettää kirjapalkintonne matkaan. Beaten yhteystiedot jo sainkin.

Skilla on päättänyt levittäytyä talon taakse, kauas kaikista kukkapenkeistä ja penkin vierustoista. Kuten kuvasta näkyy, kasvupaikka on kuivaa "mäntykangasta" aivan tontin laidalla. Muutenkin piha rupeaa pian elämään ja kukoistamaan. Komein keltavuokkomätäs tosin jäi katutyön alle, mutta ilokseni huomasin vanhan kukkapenkin laidassa lehtiä ja kaipa perässä nousevat kukatkin.

Viime päivät ovat minun osaltani kuluneet sujuvasti puutarhurina, kotihoitajana ja pyykkärinä.

Miehen leikkauksesta on tasan kaksi viikkoa ja poloinen on nyt kitunut toista viikkoa kotona kestokatetrinsa kanssa ja se pakana, katetri siis, vuotaa. Kun tähän yhdistää ilkeän yskän pitkine kohtauksineen, sopii vain kuvitella, miten huollan vuorotellen ukkoa ja ukon pöksyjä. Onneksi tulin syksyllä ostaneeksi taloon kahdeksan paria miesten alushousuja, ettei vallan tarvitse turvautua vaimon alkkareihin ;-).

Illan viimeisenä puuhana peittelin miehen alakerran sohvaan. Vaikka yläkertaan saatiin juuri parhaaseen aikaan tosi tukevat uudet kaiteet, tuntuu rappusten kiipeäminen miehestä tässä tilanteessa turhan riskialttiilta ja sen kyllä hyvin ymmärrän. Kyse ei ole pelkästään pissin lirahtamisesta, vaan ennen kaikkea matalista verenpaine- ja hemoglobiiniarvoista. Hän arvelee selviytyvänsä ensi viikkoon, jolloin on varattu aika sairaalaan. Pitäisi ehkä ruveta selvittämään mahdollisuuksia porrashissiin.

Kokemusta olemme kumpikin saaneet alakerran sohvassa nukkumisesta. Se on mainio päiväunipaikka, kuin pesä. Silloin kun itse nukuin istuviltani nojatuolissa kamalan mahataudin takia, piti mies vahtia samaisesta sohvasta käsin. Kapeahan se on, mutta kuulemma hän nukkui viime yön yllättävän hyvin.

Puutarhahommiakin on tehty, minä siis. Aloitin kasvihuoneen raivaamisen ja taas tuli mieleen, että olisi ehkä ollut fiksua siivota kasvilaatikot jo syksyllä. Tosin silloin kuntoni oli niin huono, etten siihen hommaan olisi pystynyt eikä muutenkaan tulleet mieleenikään mitkään pihatyöt. Mutta niinhän se on, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Mies toi apteekista hengitysuojaimia, joten sikälikään ei ole syitä olla tekemättä pihatöitä, vaikken paljon kerralla jaksakaan, mies käytännössä ei ollenkaan. Toivottavasti hän kuitenkin toipuu sen verran, että jaksaa ajella nurmikot kertaalleen, siis lehdet silpuksi.

Ostimme eilen komeat maitokärryt. Niillä on pian kiva kuskata multasäkkejä ja kasveja pitkin pihaa. Talon kottikärryt ovat vähän kiikkerät ja olen haaveillut näistä jo jonkin aikaa, kun tiedän että nuo rahtaukset ovat kuitenkin pääasiassa minun töitäni.

Ensimmäinen taimierä tuli eilen ja tein tänään aika urakan niitä kouluttaessa. Sen virheen kyllä tein, etten eilen kastellut pikkiriikkisiä taimia ja niinpä muutamat olivat jo tänään aika surkeassa kunnossa. Suurin osa taimista on kuitenkin terhakkaan näköisiä ja valmiita juurtumaan kaikenlaisiin purnukoihin. Tässä satsissa tuli lähinnä kesäkukkien taimia. Tulisipa vielä oikea, lämmin kevät, jotta ne saisi siirrettyä kasvupaikoilleen ilman hallanvaaraa. Edes kasvihuoneelle en vielä uskalla näitä pienokaisia muuttaa. Ties vaikka saisimme luntakin. Moni on tänään jo kertonut tulevasta valkoisesta vapustaan.

Meillä ei ole mitään suurempia vappusuunnitelmia, ei edes simaa varattuna eikä muutakaan. Jos sää lämpenee, vietämme kylläkin tovin omalla terassilla. Joululta jäi mustikkaglögiä ja aiomme nauttia sitä mukilliset yhdessä nokkos-kinkkupannukakun palojen kanssa. Keräsin eilen aitan seinustalta kevään ensimmäiset nokkoset ja kylläpä tuli hyvät pannarit.

Niin että hauskaa vapun aattoa!

Vihdoinkin arvottu on!

Tässä on ollut niin kaikenlaista - muka - että arvonta melkein unohtui. Kiitos osallistujat ja kiitos uudet lukijat!

Lapaspaketti lähtee Beatelle, jonka blogi on Varjoista valoon. Paketin sisältö löytyy kuvasta. Kirja-palkinnon (Kohtaamme Mattilassa) voitti Aili-mummo. Kun teitä osallistujia ja kommentoijia oli ilahduttavan paljon, niin lähetän vielä toisenkin lohdutuspalkinnon (toisen kirjani Talo kylän laidalla). Sen saa ahkera kommentoija ja uskollinen  blogiystäväni Sesse ja tätä palkintoa en sitten ollenkaan arponut.

Lähettäkääpä osoitteenne sähköpostiini (auli.eho at kolumbus.fi), niin saan paketit matkaan.

Nyt kömmin nukkumaan ja lähettelen teille sähköpostia huomenna, ellette satu huomaamaan tätä. Onnea voittajille!

Pikapäivitystä

Kun lupasin kertoa eilisestä, niin tulin muutaman sanan siitä naputtelemaan. - Arvontakin päättyy tänään, mutta arvon vasta iltapuolella taikka sunnuntaina. Vielä ehtii osallistumaan.

Tämä on lähes piilokuva. Fasaanirouva se siinä silmät kiinni kuopsuttelee maasta matosia. Tämä ei liity mihinkään, vaan on pelkkä kuvituskuva. Tai no, yksi kevään merkeistä. Vaikkei tämän höyhenpeite ole samaa tasoa kuin ukkofasaanilla, niin kaunis tämäkin lintu on.

Olisi ollut lankomiehen kirjankin julkistamistilaisuus. Olin jo ilmoittautunut, mutta sitten kun tuuli vallan kamalasti, en arvannut lähteä Potku-Petellä potkuttelemaan, vaikkei matkaakaan ole kilometriä enempää miehen lapsuudenkotiin. - Flunssaa ja keuhkokuumetta ei varta vasten kannata ruveta itselleen tilaamaan. Mies oli kotona, mutta melko kalpeana ja uupuneena viikon sairaalakeikan jälkeen, joten ei hänestäkään olisi ollut julkkareihin. Hädin tuskin saimme kauppa-asiat hoidettua ja minulle diabeteshoitajalta sokeriliuskoja.

Sitten tuli ilta ja mies valitteli kipujen pahentuneen. Satuinpa huomaamaan, että katetripussin pissi ei ollut ihan tavallisen väristä. Punaista oli. Kaikkein punaisinta mies myöhemmin luonnehti punaviinin väriseksi, mutta sen hän visusti jätti näyttämättä minulle. Yöllä hän kuitenkin päätti soittaa sairaalaan neuvoa kysyäkseen. Ohje oli selvä: soita hätäkeskukseen ja tilaa ambulanssi ainakin tarkistamaan tilanne, kun verenpaine ja hemoglobiinit olivat sairaalassakin hirmuisen matalalla. Ihan pillit vinkuen ei miestä viety, mutta vietiin kuitenkin. Onneksi hänet lähetettiin jo aamupäivällä kotiin eikä mistään suuremmasta hädästä onneksi ollut kysymys. Tämä päivä on mennyt muuten hyvin, mutta kovin, kovin väsynyt mies meillä on nyt kotona. En tiedä, kumpi meistä on tällä hetkellä vakavammin sairas. Tai minuthan lääkäri arvioi ns. terveeksi, eli on hyvä edes se, että sairastellaan vuorotellen.

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Päivä alkoi hyvin. Miekkonen pääsi toissapäivänä kotiin, hyvin väsyneenä ja katetripussi reiteen teipattuna. Se päivä otettiin  levon kannalta. Eilen hän kehui jaksavansa kauppaan, jos eukko tekee ostokset. Ja teinkin. Ostin  kolme kassillista tavaraa ja hyvä niin. Kävimme myös Savuhovin myymälässä, josta mukaan lähti grillimakkaraa, maksapateeta ja miehen herkkua savukasleria.

Tälle päivälle ei ajateltu kauppareissua, mutta viime viikon tiistaista lähtien pihassa puuhaillut luottotimpurimme siirtyi ulkotöistä sisähommiin, Hän kiinnitti kaikki ne apukahvat ja kaiteet, joista on ollut puhetta sairastumisestani lähtien. Osa materiaalista oli kotona odottamassa, osan hän kävi hankkimassa, Hän myös lakkasi kaiteet, joten en vielä ole päässyt testaamaan niiden toimivuutta. Ulkonäkö kylläkin kelpaa. Kahvoja tuli vessaan kaksi kappaletta ja yksi ulko-oven viereen. Nyt ne ovat hyvään tarpeeseen. Eikä siinä kaikki. Nyt vessaneteisen hantaaki on kunnolla kiinni eikä tarvitse pelätä kahvan jäävän käteen tai eukon lukon taakse.

Tämän vanhan ryijyn edestä kulkee nyt yksi kaidepuu, mutta sille ei mahda mitään. Turvallisuus ennen kaikkea, vaikka esteettisyydestä joutuu joskus tinkimään.

Lopuksi pihasta lähti kaksi pensasta: forsythia eli onnenpensas ja se mustaherukka, joka ei koskaan tee marjoja. Forsythia sai vielä armon, vaikka se leikattiin melkein alas asti, niin se sai luvan jatkaa kasvuaan. Mustaviinimarja sen sijaan on tiensä päässä. Kaveri korjasi ihan vaan ohimennen myös kasvihuoneen päätyseinän, jonka alareuna oli lopsahtanut paikaltaan. Sivumennen sanottuna irronnut tosi onnettomien kiinnikkeiden takaa. Tämmöinen luotettava jaa mukava kaveri on todellinen aarre.

Emme sentään ihan koko päivää istuneet pirtissä. Diabetesvälineiden jakelu oli tänään ja kun ensi torstaina sitä ei kai ole, niin sinne! Hyvä niin. Seuraavaksi hain postista kaksi pakettia . Toinen oli kirjapainon lähettämä laatikollinen kirjojani, kun kotivarasto alkoi olla ehtymään päin. Nyt näitä kumpaakin teosta voi taas huoleti tilata minulta (etunimi.sukunimi@kolumbus.fi). Toisessa paketissa oli miehelle pehmeät collegehousut ja yhteiseen käyttöön vesitermari ja neljä tosi rumaa vihreää mukia. Ne pääsevät tai paremminkin joutuvat terassimukeiksi.

Iltaruoaksi oli hiilisiikaa: osa lähes pahentunmutta, osa kelvollista, mutta kumpikaan ei ollut makunautinto kuten edellisellä kerralla. Sen kanssa oli kaupan omaa perunasalaattia, johon lisäsin pikkupurkillisen kapriksia, kurkkupurkin loput ja viitisen kevätsipulin naattia. Salaatista tuli mainion maukasta, mitä samaa ei voinut sanoa kalasta.

Kummalekaan ei ruoka oikein maittanut. Mies valitteli alapään vaivoja ja niinhän siinä kävi kuten jo ounastelimmekin. Tästä myöhemmin lisää. Unikaan ei ehkä oikein maita tänä yönä.

Vielä ehdit arvontaan

Muutama postaus alaspäin ja pääset arvontapostaukseen. Tervetuloa myös uusiksi lukijoiksi!

Valkovuokot kukkivat

Valkovuokot aloittelevat kukintaansa ja komea pöheikkö löytyikin tontin rajalta. Kaikkien naamat ovat kohti aurinkoa eli päivä oli ihanan aurinkoinen. Lämpöäkin oli 11 astetta päivällä, kun nautiskelin iltapäiväökahvista terassilla. Terassin katonrajassa on on mustarastaan pesä. Pesää ei näy eikä lapsosten ääntä kuulu, mutta jo monena päivänä olen nähnyt emon sinne lentävän, siis tänne, piippuköynnöksen suojiin:

Lehtikuusi aloittelee kukintaansa. Otin kuvan kaukaa ja vielä ikkunan takaa, mutta täytyypä käväistä ottamassa vielä lähikuva emi- ja hedekukista samalla kun tarkistan uuden aidan, jonka timpurit tänään rakensivat. Tähän tulee köynnöshortensiaa, villiviiniä - kuinkas muuten - ja alppikärhöä. Timpuri kaivoi jo kuopat valmiiksi eli nyt vain odottelen multaa ja taimia. Huomenna he mahdollisesti tulevat vielä tekemään telinettä ison vesisäiliön alle, kun vanhat jalat eli koivupöllit pääsivät lahoamaan. Säiliöön mahtuu 800 litraa vettä, joten siitä riittää pitkäksi aikaa kasvilavoille kostuketta.

Päivä on kulunut hissukseen. Hankala silmälasitilanne vaikeuttaa kaiken tekemistä, mutta onneksi mitään tähdellistä ei nyt olekaan menossa. Neulon huivia ja luen välillä muutaman sivun kerrallaan kirjaa tai lehteä. Tai olisihan sitä kaikenlaista, vaikkapa siivoamista tai nukkekodin näpräämistä, mutta ainakin viime mainittuun pitäisi olla parempi näkö ja mielellään liimaakin kotosalla.

Mies on edelleen sairaalassa ja saanut jo kolmatta pussillista verta. Hemoglobiini oli eilen 76 ja verenpaineet niin alhaalla, että hoitaja oli jo kutsumassa elvyttäjiä paikalle. Onneksi hän kuitenkin mittasi paineet toisestakin käsivarresta eikä elvytysryhmää tarvittu. Kuumettakin oli aamulla yli 38 astetta ja niin alkoi myös antibioottikuuri. Onneksi urologi oli tänään taas paikalla ja oli todennut, että pissassa ei ole verta.

Mainittu neste ei kuitenkaan kulje, joten jos mies kotiutuu huomenna, on kaverina katetri. Sen kanssa sitten seurustellaan kaksi seuraavaa viikkoa, jonka jälkeen on edessä uusi sairaalamatka. On tämä yhtä reissaamista, mutta onneksi oli taaskin enkelilauma tehtäviensä tasalla. Kyllä minua vähän eilen pelotti, miten tässä käy. Hyvä että vaalivalvojaiset veivät ajatukset ja avasinpa valkoviinipullonkin vaalien kunniaksi. Ja mieskin raportoi asioistaan sopivasti vasta jälkikäteen, vaikka ei silti, tuskinpa noiden vaivojen kanssa ensimmäiseksi tulee mieleen vaimoa informoida enkä minäkään jatkuvasti ole soittelemassa.

Jaahas, taas unohdin mitata aikanai sokerit ruoan päälle. Pitääpä mennä alakertaan ja jättää illan tärkein homma eli laskujen maksaminen myöhempään ajankohtaan. Heippa!

Ei mennyt niin kuin...

Tämä ei ole ollut paras mahdollinen päivä. Mies makaa edelleen sairaalassa ja itse asiassa sanan mukaisesti reporankana, sillä nyt illalla kello 22 hänet leikattiin uudelleen. Myöhäinen ajankohta sopi leikkaavalle lääkärille, joka on alan spesialisti eli urologi. Katetri oli tukkiutunut jo viime yönä jostain isosta verihyytymästä ja sitä ei leikkaamatta saatu kuulemma avattua. Ei kuulosta hyvältä eikä ainakaan tunnu hyvältä. Mies sanoikin puhelimessa, ettei oikein jaksa kivulta edes puhua. Aamupäivällä sitten olemme viisaampia, mutta otin varoiksi kännykän yläkertaan. Ja ilmoitin lapsille.

Itse olin tyytymätön silmälääkäriin. Äijää ei selvästikään kiinnostanut silmävaivani eikä silmieni historia. Iriitti eli värikalvon tulehdus, joka kiusasi minua toissa kesänä, oli ainoa josta hän ylipäätään tiesi mitään. Paikallinen samaan ketjuun kuuluva väitti, että siellä on kaikki tiedot tallessa - ei tarvitse ottaa kopioita, joita olin pyytämässä. Näössäni ei ole kuulemma varsinaista vikaa paitsi että hän kirjoitti reseptin erillisiin lukulaseihin. Muutosta oli totta tosiaan tapahtunut. Ettei sentään ihan hukkareissu. Lisäksi kävin Fazerin pullakaupassa päiväkahvilla ja ostin kassillisen leipää ja pullaa, vaikken silloin vielä tiennytkään miehen pitkittyvästä sairaalamatkasta.

En muista, onko orkidea ollut täällä aikaisemmin. Nätisti se kuitenkin kukkii.