Huoltoa ja hoivaa

Ihan ensimmäiseksi: odottelen Sessen ja Aili-mummon osoitteita voidakseni lähettää kirjapalkintonne matkaan. Beaten yhteystiedot jo sainkin.

Skilla on päättänyt levittäytyä talon taakse, kauas kaikista kukkapenkeistä ja penkin vierustoista. Kuten kuvasta näkyy, kasvupaikka on kuivaa "mäntykangasta" aivan tontin laidalla. Muutenkin piha rupeaa pian elämään ja kukoistamaan. Komein keltavuokkomätäs tosin jäi katutyön alle, mutta ilokseni huomasin vanhan kukkapenkin laidassa lehtiä ja kaipa perässä nousevat kukatkin.

Viime päivät ovat minun osaltani kuluneet sujuvasti puutarhurina, kotihoitajana ja pyykkärinä.

Miehen leikkauksesta on tasan kaksi viikkoa ja poloinen on nyt kitunut toista viikkoa kotona kestokatetrinsa kanssa ja se pakana, katetri siis, vuotaa. Kun tähän yhdistää ilkeän yskän pitkine kohtauksineen, sopii vain kuvitella, miten huollan vuorotellen ukkoa ja ukon pöksyjä. Onneksi tulin syksyllä ostaneeksi taloon kahdeksan paria miesten alushousuja, ettei vallan tarvitse turvautua vaimon alkkareihin ;-).

Illan viimeisenä puuhana peittelin miehen alakerran sohvaan. Vaikka yläkertaan saatiin juuri parhaaseen aikaan tosi tukevat uudet kaiteet, tuntuu rappusten kiipeäminen miehestä tässä tilanteessa turhan riskialttiilta ja sen kyllä hyvin ymmärrän. Kyse ei ole pelkästään pissin lirahtamisesta, vaan ennen kaikkea matalista verenpaine- ja hemoglobiiniarvoista. Hän arvelee selviytyvänsä ensi viikkoon, jolloin on varattu aika sairaalaan. Pitäisi ehkä ruveta selvittämään mahdollisuuksia porrashissiin.

Kokemusta olemme kumpikin saaneet alakerran sohvassa nukkumisesta. Se on mainio päiväunipaikka, kuin pesä. Silloin kun itse nukuin istuviltani nojatuolissa kamalan mahataudin takia, piti mies vahtia samaisesta sohvasta käsin. Kapeahan se on, mutta kuulemma hän nukkui viime yön yllättävän hyvin.

Puutarhahommiakin on tehty, minä siis. Aloitin kasvihuoneen raivaamisen ja taas tuli mieleen, että olisi ehkä ollut fiksua siivota kasvilaatikot jo syksyllä. Tosin silloin kuntoni oli niin huono, etten siihen hommaan olisi pystynyt eikä muutenkaan tulleet mieleenikään mitkään pihatyöt. Mutta niinhän se on, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Mies toi apteekista hengitysuojaimia, joten sikälikään ei ole syitä olla tekemättä pihatöitä, vaikken paljon kerralla jaksakaan, mies käytännössä ei ollenkaan. Toivottavasti hän kuitenkin toipuu sen verran, että jaksaa ajella nurmikot kertaalleen, siis lehdet silpuksi.

Ostimme eilen komeat maitokärryt. Niillä on pian kiva kuskata multasäkkejä ja kasveja pitkin pihaa. Talon kottikärryt ovat vähän kiikkerät ja olen haaveillut näistä jo jonkin aikaa, kun tiedän että nuo rahtaukset ovat kuitenkin pääasiassa minun töitäni.

Ensimmäinen taimierä tuli eilen ja tein tänään aika urakan niitä kouluttaessa. Sen virheen kyllä tein, etten eilen kastellut pikkiriikkisiä taimia ja niinpä muutamat olivat jo tänään aika surkeassa kunnossa. Suurin osa taimista on kuitenkin terhakkaan näköisiä ja valmiita juurtumaan kaikenlaisiin purnukoihin. Tässä satsissa tuli lähinnä kesäkukkien taimia. Tulisipa vielä oikea, lämmin kevät, jotta ne saisi siirrettyä kasvupaikoilleen ilman hallanvaaraa. Edes kasvihuoneelle en vielä uskalla näitä pienokaisia muuttaa. Ties vaikka saisimme luntakin. Moni on tänään jo kertonut tulevasta valkoisesta vapustaan.

Meillä ei ole mitään suurempia vappusuunnitelmia, ei edes simaa varattuna eikä muutakaan. Jos sää lämpenee, vietämme kylläkin tovin omalla terassilla. Joululta jäi mustikkaglögiä ja aiomme nauttia sitä mukilliset yhdessä nokkos-kinkkupannukakun palojen kanssa. Keräsin eilen aitan seinustalta kevään ensimmäiset nokkoset ja kylläpä tuli hyvät pannarit.

Niin että hauskaa vapun aattoa!