Kesäkuun eka

Hellepäivä ottaa oikein tosissaan voimille, varsinkin kun jalassa on tummat farkut, tukevat, tiukat kävelykengät ja mustat sukat sekä yläpäässä puolipitkähihainen pusero ja osan päivästä vielä sen päällä kokopitkähihainen pusakka. Itseänihän voin syyttää, sillä villapipo ja tumput enää puuttuivat.

Koko päivä on viiletetty paikasta toiseen eikä lämmin auto yhtään helpota oloa. Se Japanin tsunamissa ilmeisesti Tyyneen mereen valunut uusi automme olisi kaiken muun hyvän lisäksi ollut ilmastoinnilla varustettu, mutta tämä kesä on vielä kärvisteltävä kuumuudessa.

Mies on ollut tänään ahkera. Hän kävi jo aamupäivällä rakennusvirastossa kyselemässä raja-aidan ehdoista. Rakennuslupahan siihen on hankittava, kuten arvelimmekin. Kävimme myös pikapikaa Tyttärellä hakemassa hänen valitsemansa maalin värimallia, muttemme enää tänään jaksaneet lähteä maalikauppaan. Otin pari kuvaa asunnosta ja jatkoimme matkaa. Kävimme mummulassa vanhuksia tervehtimässä ja sen jälkeen tekemässä Helatorstain ruokaostokset. Tapasin kaupassa vanhan tutun, ex-kollegan, jonka kanssa vaihdoimme pari sanaa. Meillä on tarkoitus syödä jauhelihapihvejä ja kanaa, siis ei mitään erikoista, sillä Toinen tytär tulee synttäripäivälliselle loppuviikolla ja satsataan silloin ehkä vähän enemmän syömiseen. Minä tosin kaipasin jäätelöä ja äsken pistelinkin purkillisen herkkujätskiä laihduttajan napaani.

Näytin vaarille ja mummulle kuvia Tyttären uudesta kodista ja vaari varsinkin oli tyytyväinen näkemäänsä, miksei mummukin. Isäni oli aika uupuneen näköinen, ikään kuin romahtamaisillaan ja kertoikin joutuneensa eilen ottamaan yulimääräiset päiväunet ihan vain väsymyksen takia. Äiti oli koko ajan paikalla, joten keskustelumme liikkuivat neutraaleilla alueilla, kuntoutuslaitoksen kuulumisissa ja sen sellaisessa. Nämä olivat jo viikko sitten olleet pakkaamassa tavaroitaan, mutta sillä konstilla saaneet parannusta kuntoutusohjelmaansa. 

Ällistyttävää kuntoutusta: esimerkiksi hierontaa oli kahden viikon kuntoutukseen sisältynyt kaksi kertaa à 15 minuuttia. Aikaisemmin isä on saanut Kaunialasta mukaansa lähetteen hierojalle, täältä ei. Tai olisi saanut, jos olisi itse maksanut, aikaisemmin lasku on mennyt valtiokonttoriin. Äidin lääkitystä oli muutettu: sydänvikaiselta ihmiseltä oli poistettu sydänlääke. Kas, näinhän ehkä ratkaistaan yhden vanhan lotan hoito-ongelma näppärääkin näppärämmin. Oma lääkäri oli kuitenkin arvellut, että asialle voi olla perusteita, jos lääkäri näin määräsi. Isä sanoi seuraavansa tilannetta. Oma tulkintani on, että lääkäri vilkaisi kerran mummun naamaa ja teki sen perusteella diagnoosinsa. Ainakaan mistään kokeista isä ei maininnut.  - Noin yleisesti ottaen hän oli loppujaksoon kohtalaisen tyytyväinen ja kehui hoitajiakin, mutta totesi että siihen paikkaan hän ei enää toista kertaa lähde. Onneksi kunnan ihmiset olivat käyneet ja saaneet tuoreeltaan raportin kokemuksista.

Olimme jo aikaisemmin kuulleet, että laitoksessa on hirmupitkät käytävät, joten liikkuminen paikasta toiseen oli ollut vaikeaa rollaattoreista huolimatta. Vaikka paikka on muutamia vuosia sitten saneerattu todella isolla rahalla, niin silti aina kahdella naapurihuoneella on yhteinen suihku- ja wc-tila. Mitä järkeä siinäkin on, neljä henkeä jonottamassa yhteen vessaan? Lisäksi jättikokoisessa laitoksessa oli kuulemma ainakin kaksi kerrosta täysin tyhjillään ja yhteen kerrokseen oli tilapäisesti siirretty yhden vanhainkodin asukkaat pois remontin tieltä. Näitä kuntoutettavia oli kai sitten yhdessä kerroksessa.

Tässähän sitä ohjelmaa oli iltaan asti. Kävelykengät jalkatuilla vuorattuina tuntuivat tänään tosi ahtailta, mutta kun en omista kovin montaa kenkäparia, niin yritän sinnitellä niillä vielä sen aikaa, kun on tehtävä pihatöitä. Pohjalliset todella auttavat, paitsi silloin kun kantapäät tuntuvat olevan tulessa. En eilen jaksanut lähteä istutushommiin, joten yritän saada jotain aikaiseksi vielä tänään. Sen jälkeen sauna maistuu.