Kesäinen päivä

Päivä on suloisen lämmin, totesin pihatöitä tehdessäni. Tein yllättävän löydön vaeltaessani pihan laidalla. Pupujussin natustelema pieni ja pihan ihka-ainut omenapuu kukkii!

Esittelen tässä kuvassa saman tien melkein kaikki puun kukat. En oletakaan, että  puu vielä kantaisi hedelmää. Hyvä kuitenkin, että se on  hengissä. Ensi talvi on varmaan se koettelemustan talvi, jonka jälkeen vasta tiedämme, jäikö tämä eloon vai ei. Lajinimi on kadonnut, mutta ostimme kaksi puuta, joista toinen oli Huvitus ja toinen Kuninkala, joka tunnetaan myös toisella nimellä, jota en sattumoisin muista. Toivottavasti tämä on se viimeksi mainittu. Vanhat omenapuumme jäivät naapuritontille. Asiat etenivät syksyllä niin nopeasti, että emme ehtineet siirtää enempää omenapuita kuin marjapensaitakaan, vaikka lupa siihen olikin. Onneksi ihanasti kukkivista puista on sekä muistot että kuvat jäljellä.

Nyt on tauon ja ruokakaupan vuoro, mutta mahdollisesti jatkan vielä pihan rapsutusta. Perennoja pitäisi saada maahan, mutta kukkapenkit valloittaneen vuohenputken myrkytysoperaatio on vielä kesken. Miestäkään ei voi usuttaa pihatöihin, sillä kotiin tuli äsken aika väsynyt tyyppi.

Mies nimittäin oli asioilla, mm. maalikaupassa Tyttären kanssa. Luultavasti uuden kodin pikkuremontti on jo alkanutkin. Pohjamaali on hankittu, varsinainen väri on vielä harkinnassa, mutta eiköhän me huomenna käydä sekin ostamassa. Maali tulee seiniin vanhan tapetin päälle, jossa Tytär näki pelkästään ärsyttävästi virnistäviä naamoja. Värikään ei miellyttänyt, enkä ihmettele. Olohuoneen lisäksi hän aikoo maalata myös makuuhuoneiden seinät saman tien, kun pensseliin tartutaan. Pojan isä on lupautunut maalarimestariksi, mutta muuttokuorman purkamisessa ja maalarin hanslarin virassa on kyllä aika urakka. Onneksi hän pääsee perjantaina töihin lepäämään.