Leivoskahveilla

Tänään teki mieli piristystä, jotain konkreettista suuhun pantavaa. Isän kanssa juomamme bebe-kahvit muistuivat mieleeni ja pianpa mekin miehen kanssa istuimme samassa kahvilassa. Mies otti vain puolikkaan kahvikupillisen, minulle maistui koko annos ja ihana sitruunalla maustettu leivos. (Varasin samaa lajia itselleni iltapalaksikin.) Päivä oli ollut henkisesti rasittava. Ensin oli oma lääkärikäyntini, joka päättyi lähetteen kirjoittamiseen eteenpäin. "Ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan", kuten entinen mieskin sanoi. Siis sananparren mies, ei minun. Todennäköisesti ei mitään vakavaa, mutta sen tietää vasta sitten myöhemmin. Niitä naisten juttuja.

Lääkäriaseman jälkeen käytiin äitiä katsomassa, nimenomaan katsomassa. Mamma nukkui niin sikeästi, etten raaskinut nykiä häntä hereille. Haastattelin vähän hoitajia ja sitten olimmekin kypsät kahville. Siihen nähden, että emme juo enää kahvia, niin tällaiset satunnaiset polulta poikkeamiset maistuvat erittäin hyvältä.

Minulle tuli paketissa muutama divarikirja, joista huippu oli vuonna 1914 New Yorkissa julkaistu Suomalais-Amerikkalainen keittokirja, toinen painos. Tällaisesta en ole koskaan kuullutkaan, vaikka tunnen kohtuullisen hyvin suomalaisen keittokirjallisuuden. Tämä ei ollutkaan tarkoitettu Suomen markkinoille, mutta on kulkeutunut kotimaahan jonkun paluumuuttajan matka-arkussa.

Kirjoittaja omistaa kirjan työtovereilleen kirjoittaen näin: "Jos minun täten osaltani hiukankaan onnistuu auttaa Amerikassa olevia meikäläisiä tyttöjä asemansa ja palkkojensa parantamisessa, on tämän kirjan tarkoitus saavutettu." Jotenkin minulle tulee tästä mieleen paljon puhuttu ja kehuttu Kathryn Stockettin Piiat -romaani. Tietysti kirjat liikkuvat ihan eri sfääreissä, mutta silti.

Joka resepti on ladottu rinnakkain suomeksi ja englanniksi. Lisäksi kirja antaa vähän yleisiä ohjeita ruoka-aineiden käsittelystä. Tuohon aikaan suomalaislikkoja oli paljon piikomassa valtameren takana ja tuollainen teos oli varmaan tosi hyödyllinen. Monet hedelmät ja äyriäiset ainakin olivat outoja tavallisille suomitytöille, mutta eivätpä niiden nimet Mina Wallillekaan olleet itsestään selviä.

Kirja on metkaa luettavaa. Englannin sanasto varmaan oli suurin piirtein sellainen kuin nykyäänkin, ainakin nopean lukaisun perusteella. Sen sijaan suomen keittiökieli oli uutta ja osittain vasta kehittymässä ja monet ruoka-aineetkin outoja. Piparuutilla maustettiin lihakastiketta. Vormussa paistettiin kakkua. Ja niin edelleen. Jos suomenkielistä sanaa ei löytynyt, ei sekään haitannut. Sitten vaan ameriikkaa, kuten esimerkiksi Sitruuna pain ohjeessa, jossa 3 tablespoonfuls of corn starch on suomeksi 3 ruokalus. cornstarchia. Nyt reseptissä lukisi maissitärkkelys.

Entä sitten Paistettu hominy, englanniksi Fried Hominy?  Tämä merkillinen hominy on sanakirjan mukaan nyt samaa kuin maissiryynit. Kirjan mukaan keitettynä hominy jäähdytetään vuoassa ja leikataan puolen tuuman paloiksi, jotka kastellaan munassa ja korppujauhoissa ja paistetaan. (Minulle tulee mieleen italialainen polenta, jolla venetsialainen komisario Brunetti herkuttelee Donna Leonin kirjoissa.)

Yksi ruoka-aineen nimi oli niin outo, että vain päättelemällä tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että sillä tarkoitettiin kateenkorvaa. Tarkistin vielä englannin kielisen termin ja kyllä, sweetbreads tosiaan on kateenkorva. Vaikka, harva kai nykyään tietää miltä kateenkorva maistuu. Mahtaako sitä saada edes kauppahallistakaan? Ainakin ennen tätä pidettiin oikein herrojen herkkuna ja kai minäkin olen sitä joskus maistanut.

Mutta se kateenkorvan suomenkielinen nimi tuohon aikaan, se oli "mahasylkirauhanen"!!!! Mahasylkirauhasreseptejä löytyi vaikka miten monta hyytelöstä kotletteihin, mykyihin ja palleroihin, mutta tässä semmoinen hienompi ruokaohje, vaikka viikonloppuna kokeiltavaksi ;-)

Mahasylkirauhanen tomaattisoosin kera
Keitä mahasylkirauhanen ja pane painon alle vähäksi aikaa. Leikkaa kahtia pitkittäin, aseta pannuun pieni silavanviipale jokaisen päälle. Leikkele vähän kasviksia pannuun ja kaada lihalientä päälle, että pohja peittyy; anna hiljalleen paistua uunissa usein valellen noin 15 min. Valele päältä tomaatti- tai allemandesoosilla, asettele riisijalustalle keitettyjä artisokkia, pane niiden päälle mahasylkirauhaset. Tarjoa sienikastekkeen kanssa, pantuna jalustan keskelle, ympärille pieniä viheriäisiä herneitä.

 Niin sitä kieli muuttuu sadassa vuodessa, mutta herkut ovat herkkuja. Vaikka hassulta kuulostavat sanat naurattavat, niin ohjeet ovat ihan asiallisia, ajan tavan mukaan munia, kermaa ja voita säästelemättä.