tiistai 6. syyskuuta 2011

Mun kurkkuuni tuli joku kaktus kai

Kurkku on niin kipeä, niin kipeä ja kuumettakin on -  juuri ja juuri päälle 37 astetta.  Villiviini-täti sairastui varmaan hermojännityksestä eli sen laukeamisesta. Nythän on tapahtunut muutaman päivän sisällä paljon asioita, sekä iloisia että ikäviä. Jostainhan se stressi tulee ulos ja tällä kertaa näköjään reitti kulki kurkun kautta. Kaulani on ympäröity paksulla punaisella kaulahuivilla.


Äiti on hengissä, mutta makaa edelleen terveyskeskuksen sairaalan petissä liikkumatta ja lähes puhumattomana. Luita ei ole poikki eikä aivoistakaan ole löytynyt uusia juttuja eli ei infarktia, kuten epäiltiin. Virtsatietulehdusta hoidetaan. Oma ennusteemme kuitenkin on, kuten myös isän arvio, että sinne jää. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Mummikin oli kaksi vuotta aikanaan samassa tilassa. Isä on kuitenkin sopeutunut ajatukseen ja vaikka varmasti ikävöi puolisoaan, ymmärtää hyvin, ettei enää jaksa hoitaa tätä kotona. Toivottavasti terveyskeskus on samaa mieltä.

Lääkkeillä vahvistetut nesteet tulevat ja menevät, joten se puoli ainakin on hoidossa. Ruoka maistuu paremmin kuin kotona. - Isäkin väitti syöneensä niin kuin pitää, kun eilen kävimme häntä morjenstamassa. Äiti kuulemma nukkuu paljon, mutta on tuntenut isän. Me emme ole erinäisistä syistä päässeet vielä katsomaan äitiä eikä tämän taudin kanssa ole hyväkään mennä, kun tilanne kuitenkin vaikuttaa aika vakaalta eikä käynnistä ole äidille mitään iloa. Itsellä tietysti on parempi olo, jos on käynyt.


Mitä muihin kuulumisiin tulee, niin viikonloppu oli huikea ja vei ikävät ajatukset hetkeksi mennessään. Palaan siihen erikseen. Kiitos tarjah Vanhassa talossa! Antamasi pokaali tulee käyttöön, mutta sen esittely sopii paremmin tulevaan, vähän iloisempaan postaukseen.

Kuvittelin saavani pyykit ulos, mutta ilmeisesti luulin väärin. Ensimmäiset sadepisarat ropisevat parhaillaan ikkunaan. - Pieni kaivinkone myllää pihassa ja taidanpa lähteä katsomaan, mitä menoa siellä pidetään...  Kolina ainakin on kova.

5 kommenttia:

  1. Onkin tosi raskas puolisolle, kotona hoitaa puolikuntoista...tovotaan, että äitisi saa jäädä vuodeosastolle!

    VastaaPoista
  2. Hus metsään kaktukset kurkussasi, hunajaa ja inkivääriä peliin. Tuollainen melkein kuume on mielestäni kaikkein rasittavin ja väsyttävin. Eli pikaista toipumista toivottelen.

    Oli jostain syystä jäänyt tuo äitisi kaatuminen huomaamatta. Nyt on ainakin hyvissä käsissä ja valvonnassa ja isäsi saa hieman levätä. Toivottavasti toipumisen jälkeen loppuratkaisukin on järkevä.

    VastaaPoista
  3. Jaksa ja muista virkistää isääsi jotta hänkin jaksaa. Tilanne ollessa noin ikävä on muistettava, se voi kestää kauan tai päättyy nopeasti. Tai mummu tulee kotiin virkeänä. Minä toivon teille voimia.

    VastaaPoista
  4. Meilläpäin tuollaista inhaa "melkein kuumetta" sanotaan "kitulämmöksi".

    Jaksamista Sinulle ja läheisillesi...

    VastaaPoista
  5. Jaksamista sinulle.
    Mulle on tyypillistä myös tuo stressin purkautuminen pienenä lämpönä ja flunssana, elimistö varmaan tahtoo sanoa että nyt seis stop ja lepoa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!