sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sadetta ja aurinkoa

Harmaat ja sateiset päivät jatkuvat, mikä merkitsee sitä, että ristipistoja ei näe tehdä eikä pyykkiä uskalla kantaa ulos kuivumaan. Näin pyhäpäivänä en muutenkaan pese pyykkiä ilman pakottavaa syytä, mutta käsityöpuolellakin on ollut pakko keskittyä sukankutimeen. - Mutta kas, nyt kun istun tietokoneella, alkoikin aurinko yllättäen paistaa. Pitää vaihtaa äkkiä otsikkoa!


Nämä sain valmiiksi tällä viikolla  Sukkasatoon ja jos oikein aherran, niin ehkä saan vielä seuraavankin parin mukaan viikon laskelmaan. Nämä erikoisen näköiset tassunlämmittimet ovat tulevan talven unisukkani ja kuten kuvasta näkyy, tehty langanjämistä, pääasiassa à la Nalle. Junasukkien resorivarsi on osoittautunut hyväksi ideaksi nimenomaan yösukissa, sillä ne tuntuvat pysyvän hyvin jalassa. Tavalliset sukat potkin yleensä yöllä pois jalasta.

Otin pari päivää sitten kuvan naapurin kaurapellosta. Olemme jo hyvän aikaa odottaneet pellolle puimuria, mutta kaikesta päätellen sitä ei tule. Tämä on se sama pelto, jonka isäntä kylvi jo niin aikaisin, että maa oli vielä osittain jäässä ja varjopaikoissa lumenkin peitossa. Joka aikaisin kylvää, se myöhään niittää, vai miten se meni?

Häveliäisyyssyistä jätin pellon likaruohokasvustot kuvaamatta, mutta jo tästä voi ennustaa, että ensi talvena meidän pihassa mellastaa ennätyslauma harakoita, naakkoja ja variksia. Tämän isäni EU-kauraksi kutsuman viljan olisi kaiketi voinut puida jo monta viikkoa sitten, jos olisi halunnut nimittäin.

Toinen tytär tulee illalla syömään ja lähdenkin pikapuoliin valmistelemaan uunikasleria uuniin. Viiltoja selkään ja viiltoihin tuorejuustoa - siinä se. Lisäksi uuniperunoita ja sekasalaattia. Tämä on kätevää tarjottavaa sikälikin, että lopuista on helppo tehdä lapselle eväspaketti alkuviikon ruoaksi. Osa varmaan jää meille huomisen varalle. Tytöllä on monenlaista murhetta mm. terveyteen liittyen, joten äitipuoli tässä vähän jännittää kuulumisia, isänsä tietysti vieläkin enemmän. Lapset pysyvät aina lapsina, huoh.

Nyt emme ole muutamaan päivään käyneet äitiä katsomassa eikä isääkään ole haastateltu. Viimeksi isä kertoi, että äiti oli ollut aika virkeä ja jutellutkin. Olikohan häntä taas yritetty nostaa seisomaankin petin pohjasta? Lupasimme käyttää isän alkuviikolla terveyskeskuksessa.  Samalla vien hänelle ostamamme valkoisen paidan. Ei, isä ei tilannut hautajaispaitaa, vaan paidan tulevaan juhlaan, jossa häntä muistetaan merkittävällä kunnianosoituksella. Tumma puku ja ansiomerkit -juhla. Mekin olemme menossa tilaisuuteen ja pohdimme tässä omaakin vaatetustamme. Ansiomerkeistä meidän ei tarvitse kantaa huolta. Niitä ei kummallakaan ole.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!





6 kommenttia:

  1. Voi että, noihin hassuvartisiin sukkiin kyllä hurahdin kunnolla. Yösukat ne ovat tärkeät meikätytölläkin ja aika usein löydän ne aamulla peiton alta jaloista pois...:)

    VastaaPoista
  2. Voi, mitkä suloiset sukat! Tulipa muuten tulvimalla muistoja mieleen näistä. Lapsena vietettiin serkkuporukalla melkein kaikki lomat isäni äidin luona. Maalaisemäntä, kuuden lapsen yksinhuoltaja. Hänellä oli tapana käyttää ihan kaikki saamansa langat tuohon tyyliin. Käytännössä silloin oli vain villalankoja, jotka olivat suurelta osalta omista lampaista kerittyjä - ja pirskatin kutittavaisia. MUTTA lämpimiä. En tiedä, millä tavoin hän niitä värjäsi tai antoiko jollekin toiselle värjättäväksi, mutta langoissa tuntui ainut ero olevan värissä. Toiset olivat pehmeämpiä ja toiset todella jäykkiä. Selitykseksi ainakin sanoi, että se on se väriaine, mikä sen teki. Ja harvoin oli yksi sukkapari (tai lapaset) täysin samanlaiset, kun langat tehtiin aina viimeistä senttiä myöten loppuun. Naurattaa välillä nykyään, kun yrittää näitä valmiiksi raidoitetuissakin langoissa löytää sellaista paikkaa, että saa raidat täsmäämään ja lankaa voi jäädä yli pitkiäkin pätkiä. Mummu ei kyllä sitä hyvällä katsoisi, tosiaankaan.

    Vaikuttaapa siltä, että teillä on oikein arvokas juhla tulossa. Hienoa!

    VastaaPoista
  3. Jämälangoista saa vitsikkäitä sukkia; nuo ovat oikein iloisen ja lämpöisen näköiset!
    Vai noin on kauralle käynyt... Meidänkin leveysasteilla on kaura puitu jo monta viikkoa sitten, joten kyllä tuo nyt peltoon taidetaan jättää. Sinänsä sääli...

    VastaaPoista
  4. Minä olen neulonut ns. junasukkia, joita itse kutsun vauvasukiksi aikuisillekin, nimenomaan yösukiksi. Olen tehnyt jalkateräänkin niitä kurttuja.

    Hyvä idea tehdä jämälangoista. Olenkin miettinyt, mitä ihmettä voisin tehdä noista monenkirjavista pienistä keristä. Kiitos vihjeestä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!