Istuttamista

Vaikka on helatorstai, en malttanut olla tekemättä puutarhatöitä, kun istutettavia kasveja tuli eilen laatikollinen taloon. Osa taimista on edelleenkin istuttamatta, mutta osa on päässyt ruukkuihin. Lisäksi kylvin muutamat siemenet, tosin hyvin jälkijättöisesti, kun ne olisi pitänyt pistää multaan jo ainakin kuukausi sitten. Katsotaan, mitä niistä tulee.

Osan kesäkukista sain ruukutettua, mutta ainakin parvekkeelle tuleva portulakka-kukka, stevia, goja-marja ja laventelit ovat vielä istuttamatta, samoin kassissa kasvatettava mansikka ja tomaatti. Rupesi satamaankin sen verran kovasti, että minun oli askaroitava lähinnä terassin katon alla. Nyt olisi mukava, jos vielä osina laatikoissa odottava kasvihuone olisi valmis.

Parvitulppaani kukkii parhaillaan pihassa. Oikeastaan sen piti kukkia kahdessakin paikassa. Mokoma fasaani/jänis/joku muu kulkevainen on pistänyt toisen kasvin nuput poskeensa ja tallonut varretkin perinpohjin litteiksi. Onneksi sentään toinen on hengissä. Tämä kuva on kylläkin viime vuodelta. Samoin kävi talon ainokaiselle tulppaanille, meni parempiin suihin. Siinä syy, miksei talossa suosita tulppaanin kasvatusta!

Mies katseli vähän vinoon toimiani. Hän kun luulee joskus osaavansa lukea ajatuksiani ja nytkin ilmeisesti arveli, että muija varmaan yrittää saada häntäkin pihatöihin.Olisihan se tietysti ollutkin kivaa, mutta selkäsairas mikä selkäsairas. En minäkään monen minuutin jaksoissa pysty noita hommia tekemään. Muutama minuutti töitä, muutama minuutti lepoa eli istahtamista, niin taas jaksaa jatkaa.

Kävimme myös viemässä osan taimista tyttärelle ja hän tietysti kiitteli kovasti. Kiitoskahvin kanssa tarjottiin Hermanni-kakkua, jollaiseen en aikaisemmin ole päässyt tutustumaan. Jännä, hyvän makuinen kakku, mutta viikon tekovaiheet olivat kuulemma aika omituiset ja pahan hajuiset. Onneksi siementä ei tarjottu meille, ei silti, en olisi ottanutkaan.

Tulin vielä lisäämään kiitokset synttärionnitteluista! Se oli kuulemma helluntai, kun tämä tyttö syntyi. Kuten jo kommenteissa mainitsin, niin suupielet levisivät melkein korviin asti, kun Hollannissa asuva lapsuudenystävä soitti ja onnitteli.