Tai oikeastaan rampattiin ja seistiin ja istuttiin autossa. Ensin seistiin ja jonotettiin influenssa-piikille. Ennen meitä jonossa oli noin 70 mummua ja faaria. Yllättävän nopeasti jono kuitenkin eteni. Ei tarvinnut odottaa kuin puolisen tuntia.
Sitten ajettiin sairaalaan isää katsomaan. Alkoi ramppaamisosio. Ensin mentiin huoneeseen numero 22, mutta sepä olikin tyhjä. Ei muuta kuin kysymään uutta osoitetta. Juu, se oli toisen käytävän toisessa päässä, numero 38. Edellinen kämpää oli joutunut remonttiin.
Isä oli kovin väsynyt, melkein nukahtelikin välillä, eikä osannut sanoa mitään kotiutuksesta. Ruoan hän kuitenkin sai menemään alas. Ei muuten ollut kovin herkullisen näköinen tarjotin: kulhollinen ilmeisesti ohrapuuroa, kipollinen viinimarjakiisseliä, pinaattitäytteinen pasteija ja paahtamaton paahtoleivän pala, voinappi ja lasi vettä. Tuoretta ei mitään, ellei nyt sitten se viinimarjakiisseli esittänyt sitä. Samoin proteiinien osuus taisi jäädä aika niukaksi. Faija ei tosin taidan juuri maitoa juoda ja siksi ehkä se vesilasillinen. Lounaaksi oli ollut silakkapihvejä, joita isä ei kihtinsä takia saanut syödä.
Kyllä on nyt jo aikaisin pimeää. Onneksi sain torkkua kuskin vierssä ja melkein pääsinkin täyteen uneen. Kenties se piikityskin väsytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!