Ruokajutut jatkuvat

Kävimme tänään synttärikahveilla tyttären luona. Tarjolla oli herkullista kakkua ja kinkkupiirakkaa. Kyse ei ollut tasavuosista, mutta tytär sai äidiltään kolme sievää Kalevala korua, joita en ajatellut itse enää käyttää. Olen näet tykästynyt pronssiin ja vähän suurempiin koruihin. Nämä ovat hopeakoruja ja sopivat hyvin nuoremmalle ja sirommalle naiselle. Enpä älynnyt ottaa kuvia, mutta yksi oli kaksipäinen hevonen ja toinen oli pieni Hattulan lintu-solki. Kolmannelle en nimeä tiedäkään. Korujen lisäksi paketissa oli kahdet kintaat ja yhdet sukat, jotka innostuin kutomaan.

Lupasin muistaakseni joskus aikaisemmin kuvan ja reseptinkin eräistä leivonnaisista, jotka esiintyvät eräässä viihdeohjelmassa, jota en katso. Kuva on tässä. Ohje, jonka tietysti otin netistä, vaan en muista oliko se Kinuskikissan vai jonkun muun, on käyttökelpoinen jatkossakin ja varmaan monenlaisilla täytteillä. Tein tupla-annoksen eli 10 levystä torttutaikinaa tuli 20 piirasta. Levyt näet puolitin ja vuorasin niillä muffinsivuoat. Jaa niin, vuoat vuorasin ensin kertakäyttöisillä vuoilla. Painelin taikinan hyvin pohjaa ja reunoja vasten.

Päälle tupla-annokseen tuli seos, jossa oli 8 kananmunaa, pussillinen kinkkusilppua, pussillinen juustoraastetta ja purkillinen kermaa. Alkuperäiseen ohjeeseen lisäsin vielä persiljasilppua ja aurinkokuivattua tomaattia. Vähän taisin ripsauttaa suolaa ja pippuriakin. Kulmat taivuttelin yhteen ja sitten vain uuniin n. pariinsataan asteeseen. Paistoin piirakoita n. 20 min ja kuten kuvasta näkyy, aurinkokuivattua tomaattia ei olisi kannattanut panna täytteen päälle, sillä se vähän kärähti. Muuten täyte siis on siltä miltä kuulostaa eli munakasta, joka kylläkin hyytyi ihan nätisti. A vot, maku oli mainio.

Kolmas ruokakuva on karitsan potkapadasta, jonka ohjetta mainostin edellisessä postauksessa. Joku ehkä tarjoaisi lisäkkeeksi vielä perunaa tai pottumuusia, mutta kun nakersimme kokonaisen potkan, niin minulla ainakin masu täyttyi niin etten olisi jaksanut enää pientäkään perunaa tämän lisäksi. Jos olisi viitseliäs ja perkaisi lihan irti luusta ennen tarjolle nostamista, niin silloin yhdestä potkasta varmaan riittäisi kahdellekin hengelle sen potun kanssa.

Jos jotakuta kiinnostavat kuvissa olevat astiat, niin tyttärellä on keltaista Teemaa, itselläni Dorrit von Fieandtin Hubertus-sarjan lautanen ja Oiva Toikan Rörstrandille suunnittelema lautanen, jonka nimeä en tiedä. Minulla oli näitä kaksi, mutta valitettavasti rikoin toisen ihanuuden. Tätä ei ole Suomesta kai koskaan saanutkaan eikä kumpaakaan ole vuosikausiin ollut enää tuotannossakaan.

Tässäpä tämä sunnuntaipäivä on mennytkin. Ruokamuistoissa.