Pieniä kuulumisia

Kas miten monta päivää tässä onkin mennä hurahtanut. Äitienpäiväkin oli ja meni. Taisin mainitakin, että menmme tyttären ja hänen poikansa kanssa lounaalle. Lämminruoka näytti tältä: voissa paistettua kuhaa, hummeria (vai olikohan se kuitenkin jokirapua?) ja jokirapukastiketta, avokadorisottoa. Ai että oli hyvää! Alkuruoat ja jälkiruokakin oli ihan o.k. Me täysikäiset valitsimme kalan, poika pihvin pääruoaksi. Siitä hän mainitsi, että oli sitkeää. Kuva ei oikein tee oikeutta mainiolle kala-annokselle.

Eilen kävimme isää morjenstamassa ja tällä kertaa tuliaisena oli täytety croissantit ja munkkirinkilät. Viime mainituissa oli kyllä enemmän sokeria kuin olisin kaivannut, mutta arvelin isän tykkäävän munkista enemmän kuin kirpeäksi maustetusta rahkapiirakasta. Ehkä sokeritankkaus oli kuitenkin hyväksi, sillä valvoin ties miten myöhään, tai oikeastaan aikaiseen veroilmoituksen kimpussa. Nyt se on valmis ja kuori liimattu kiinni.

Tänään minulla sitten oli pihapäivä ja ihanan aurinkoinen päivä olikin. Istutin muutaman perennan ja pensaan, mutta karviainen jäi vielä istuttamatta. Viime viikolla istuttamani kolme alppikärhöä oli ainakin toistaiseksi hengissä. Vaikken koivulle olekaan ainakaan ennen ollut allerginen, niin siitepölyä ja lämmintä auringonpaistetta oli vähintään riittävästi... Siitepölyn takia en vienyt pyykkejäkään ulos kuivumaan.

Vielä kun saisin miehen innostumaan pihahiommista ja yhdestä rautakauppareissusta, jotta saisin kasvilavat tehtyä. Tänään hänellä on kevään viimeinen soittotunti ja huomenna labra, minulla hammaslääkäri, joten taitaa mennä ensi viikkoon. Mutta vastahan kesä on alussaan.

Luontoa oli tänään tosi mukava seurata. Tällä selällä onkin tarpeen pitää usein taukoja ja siksi olen ripotellut tuoleja vähän sinne sun tänne pitkin pihaa. - Oravat vaelsivat puusta puuhun, sepelkyyhkyset kisailivat kevättunelmissa ja fasaani rääkyi pellon laidassa. Monta muutakin luontoääntä kuului, mutta en ole kovin hyvä tunnistamaan lintujen ääniä. Osa ainakin oli selviä varoitusääniä.