Ihana kevät

Ihanaa kun on kevät, vaikka kylmää riittääkin. Kuulemma ainakin loppuviikko on sateinenkin. Ennen, "vanhoina hyvinä aikoina" isännät olivat olleet jo aikoja sitten pellolla, vaan ei nyt näy ketään. Oma viljelykseni odottavat pääsyä kasvihuoneeseen. Tai siis en ole edes kylvänyt vielä, mutta taimina ostetut alkavat kovasti kaihota ulos tuvasta.

Perennoita olen kyllä istuttanut sitä mukaa kuin olen jaksanut kaivaa kuoppia. Tänään tuli uusi kasvilähetys, jossa on mm. musta-viherherukka ja erinäisiä perennajuurakoita. Into ei riittänyt penkintekoon eikä kuoppien kaivamiseen, vaikka se tietysti olisi ollut viisasta, kun ottaa huomioon luvatun sateen huomenna. Huomenna minulla on aika diabeteshoitajalle, ja siinä meneekin iltapäivä. kun käydään samalla myös postissa. Miehellä on myös labra.

Kerrankin kamera oli oikeassa paikassa. Kuvasin pihan kukkasia, muun muassa nuo otsikkokuvan kevätkukkijat. Penkissä on ikivihreän mahonian ja muiden lisäksi yllättäen myös keltavuokkoa. Pelkäsimme jo, että keltavuokko on kokonaan kadonnut, mutta nyt sitä on noussut ainakin kolmesta paikasta pihaa. Toinen kadonnut lammas, jota tosin en saanut kuvatttua, on kiurunkannus. Sen kukinta-aika on lyhyt, joten tarkoitus oli saada se kuvaan. Hänpä olikin sulkenut silmänsä jo silloin kun illansuussa kävelin sitä etsimään. Kun sitten tulin terassille lepuuttamaan jalkojani, niin kuka se tässä on? Pieni mustarastaan poikanen oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa pesän ulkopuolella ihmettelemässä suurta maailmaa. Pesä on terassin katoksen alla, ilmeisesti seinän ja piippuköynnöksen varassa.

Oloni on ollut ihan hyvä, vaikkakin väsyttää, väsyttää. Johtuneeko tuo huonosta kunnosta, vahvoista lääkkeistä vaiko mistä, mutta eilenkin otin laskujeni mukaan seitsemät päiväunet, pienet tosin, mutta silti. Tänään en ole nukkunut päivällä, kun piti ahertaa veroilmoitukset kuntoon. Miehen veroilmoitukseen panin kotitalousvähennykset ja omaani tietysti tähän kirjailijatyöhön liittyvät jutut, tulot ja menot.