Ihan pieni postaus

Pitäisi tämän mummun olla jo nukkumassa, kun aamulla pitää pirteänä olla mittauttamassa kinttuja uusia tukisukkia varten. On siinä kanssa yksi riesa. Tein aamulla sen virheen, että rasvasin jalkani, eikä sukkien kiskominen kai koskaan ole ollut niin vaikeaa.

Muuten tässä olen vain ollut, tehnyt käsityötä ja illalla lueskellut. Kun sain kirjan valmiiksi, tai siis valmiiksi ja valmiiksi, mutta ekan version kirjoitettua, on kaikkien hyvien ohjeiden mukaan aihetta pitää pieni tauko. Noudatan ohjetta, ainakin vähän.

Tämä on ikivanha kuva, nyt ei lunta enää ole nimeksikään. Sen verran kuitenkin, että aura ajoi meidän kujan ja kevyen liikenteen tien. Ja kiillotti vähän niitä muutamaa askelta, jotka on otettava roskikselta postilaatikolle. Tänä vuonna tietä on kyllä hoidettu esimerkillisesti, jopa hiekotettu.

Miehellä silmä vaivaa, mutta ei kuulemma ihan niin paljon, että pitäisi soittaa silmäsairaalaan. Parin viikon päästä hänellä on muutenkin sinne aika ja mikä mies se olisi, joka ei sinnittelisi. Vähän se minua huolettaa. Hänellä onkin kahtena peräkkäisenä päivänä sairaalareissut, ensin silmäklinikalle, sitten aluesairaalaan. Ja minulla seuraavalla, vai olikohan se sitä seuraavalla viikolla syöpäsairaalaan kaksi kertaa, viikon välein. Tuttu rouva, ketoi, että hänen miehellään alkoivat syöpähoidot eilen. Tuntuu kurjalta, vaikken miestä tunnekaan. Toisaalta tieto sairaudesta ja hoidot ja parempi kuin epätietoisuus. Silloin voi taistellakin.

Ruokana meillä oli porsaan potkaa ja hapankaalia, ruokaa josta mies on unelmoinut monta kuukautta. Nesteenä oli tummaa olutta ja ikivanhaa, pussin pohjalle jäänyttä valkoviiniä. Nämä muhivat uunissa jotain neljä ja puoli tuntia. Eisbein und Sauerkraut. Vastoin odotuksia se oli ihan hyvää, kun kuorin nahat ja läskit ensin lautasen laidalle. Mutta sen verran epäesteettisen näköistä, etten viitsinyt ottaa kuvaa. Samaa syödään varmaan huomennakin ja seuraavan kerran ensi tai seuraavalla viikolla. Mies tilasi neljä potkaa paloiteltuna ja sai 2,5 kiloa. Mutta eipä se paljon maksanutkaan. Kaupassa oli ollut ihanan näköisiä lampaanpotkia, mutta eihän sitä joka päivä voi potkaakaan syödä, vaikka onkin hyvää lihaa ennakkomaineesta huolimatta. Onneksi possun sorkat oli sentään poistettu ennen leikkaamista.