Oli Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä, oli ja meni.

Kalevalaa en ehtinyt lukemaan, mutta suomalaista kulttuuria harrastin lukemalla muutamaa Viipurin historiaa käsittelevää paksua teosta. Huomasin kyllä nopeasti, että ne taisivat ollakin toinen toisensa kopioita, tai melkein ainakin. Tulevan kirjani maailma liikkuu Viipurin vilinässä ainakin aika suurelta osalta ja kun en ole käynyt kaupungissa kuin kerran lyhyesti Neuvostoliiton aikaan, niin nyt yritän hahmottaa paikkoja ja tunnelmaa ja tietysti hankkia tietoa vuosisadan vaihteesta talvisotaan.

Kun kirjoitustyö on loppusuoralla, on siinä silti vielä tekemistä. Juuri tätä tarkistamista ja täydentämistä riittää ja sitten hiomista ja fiilaamista. Jossain vaiheessa siihenkin on piste lykättävä, mutta vielä on muutamia aukkopaikkoja, joihin haen täydennystä. Täytyy sanoa, että tämä on oikeastaan aika kiva vaihe. Ajatukset alkavat jo pyöriä julkistamisessa ja markkinoinnissa ja sen sellaisessa, vaikka se on ihan hullua tässä vaiheessa.

Samalla mietin tietysti myös kuvitusta ja etenkin sitä, mistä saisin mahdollisimman edullisesti, mahdollisimman laadukkaita ja tarkoitukseensa hyviä kuvia. Tein jo tänään kuvaluetteloa ja aloitan ehkä jo huomenna metsästyksen. Yhdestä paikasta kysyin pari päivää sitten ja melkein pyörryin: käyttöoikeus 120 euroa, kiitos! No, katsotaan sanoi lääkäri. On minulla muutamia itsellänikin, mutta pahus vie, huonoakin tuuria. Tiedän omistavani kaksi aika kivaa ja tarpeellistakin kuvaa, mutta kävin eilen lähes kymmenen kuvalaatikkoa, turhaan. Jossainne tämän talon seinien siäpuolella ovat, vaikka kuvittelin, että kaikki kuvat olisivat joko albumeissa tai omissa kuorissaan yhdessä hyllykössä. Tässä nimenomaisessa kirjassa eivät ns. turhat kuvituskuvat tule kysymykseen. Esimerkikis ei tällainen, vihreä elämän merkki:

Suurin osa kuvista sattuneesta syystä onkin musta-valkoisia, mutta ehkä muutama värikuvakin voisi löytyä ja piristää kirjaa. Jos nyt sellaisia löytyy.

Perjantaina oli Syöpösairaalan röntgenosastolla tt-kuvauksessa. Olipa komea ja vielä kauniskin kone! Kun olen tottunut Kirran ja erinäisten tämänkin laitoksen vanhoihin värkkeihin, oli tämä silmiä hivelevä elämys. Ei mennyt kuin 10 minuuttia, kun taas olin vaatteet päällä oven ulkopuolella. Hoitaja sanoi, että siitä huolimatta kone otti valtavan määrän kuvia. Torstaina menen sitten kuulemaan tulokset. Mies sanoi, että perjantaina tai lauantaina menemme syömään kovin kehuttuun ruokapaikkaan, oli syynä riemu tai murhe. Jos tulokset ovat negatiiviset, niin silloin hoidot toivottavasti alkavat pian. Varoiksi pakkaankin ainakin laturin ja sukankutimen ja lukulasit mukaan, kun ne eivät paljon paina. Perjantain reissua piristi valtavasti ystävän tapaaminen.

Nyt hetki sitten rupesi kummasti päässä vippaamaan, siis huimaamaan, joka ehkäpä johtuu pienestä jännityksen poikasesta, vaikken sitä itse tiedostakaan, mutta ehkä se jossain tuolla sielun syövereiss kuitenkin hipsuttelee. Proosallisempikin vaihtoehto on. Iltasokereita näet en mitannut enkä taistaa muistaa insuliiniakaa. Siinä sitten voisin ottaa pienen namin yöpalaksi, vaikka jäätelöä.  Hyvä syy kömpiä vielä alakertaan se tekemään.

Hyvää viikkoa sinulle ja minulle!