Minun ajatukseni ovat olleet kovasti muissa asioissa. Huomasin näet eilen illalla, että parin päivän päästä pitää olla postitettuna yksi apurahahakemus. No, onneksi huomasin ja olihan mulla kaksi yötä ja yksi päivä aikaa miettiä sitä. Sähköinen versio lähti hetki sitten, paperinen huomenna. En ole koskaan saanut mistään en ensimmäistäkään apurahaa, paitsi oppikoulussa yhden kirjastipendin. Mutta mitään ei saa, jos ei edes yritä. Naurakoovat itsensä läkähdyksiin, jos niin katsovat oikeaksi. Tässä kuussa aion lähettää vielä muutaman muunkin nöyrimmän anomuksen. Harmi kun tuttavapiirissä ei ole yhtään miljonääriä...
Huomenna aion tapauksen kunniaksi, siis lähetetyn hakemuksen ja laskiaistiistain kunniaksi, paistaa pitkästä aikaa kakun. Resepti on etsittynä, mutta en ole vielä päättänyt, tuleeko siitä oikein torvivuokaan vai uunipannulle tehtävä. Enkä ole mainittua reseptiäkään ennen kokeillut, joten en tarkkaan tiedä, millainen sen oikeasti pitäisi olla ulkonäöltään.
Käsityöosastolla kyllästyin paksun villapaidan kutomiseen ja otin välityöksi rannekkeet, kun löysin kätköistäni alpakkalankaa. Neuropatia on pahentunut talvaen aikana ja kylläpä jo ensimmäinen ranneke lämmitti mukavasti särkevää kättä. Särky ei ole kamalaa, ehkä asteikolla 0-10 jossain korkeintaan nelosen paikkeilla. Ikävää joka tapauksessa. Ikävää on sekin, kun kädet ovat aamulla varsinkin kovasti turvoksissa eikä edes paidan helmaa tahdo saada nostettua. Tämä on varmaan jotain sytostaattien jälkiseuraamuksia tai sitten jotain muuta. Vanhan naisen reumatismia, kenties?
Liukasta laskiaista ei voi viettää enää edes meidän pihatiellä. Toissa-aamuna se oli niin liukas, että oli postilaatikollekin menoa varten kaivettava Potku-Peten peittonsa alta esille. Samalla reissulla kurvasin katokseen etsimään hiekoitussepeliä noin niin kuin varmuuden vuoksi. Sitten loput ja jäät jo sulivatkin.
Terve, olipa hauska löytää blogisi ja kaikki "myönteinen" sen sisällöstä. Liityin lukijaksi!
VastaaPoistaTervetuloa!
Poista