Täysikuu ja venetsialaisilta

Kuvia ei ole kummastakaan, mutta mukava oli ihailla komeaa täysikuuta ikkunastakin. Jostain naapurista tuli pitkin iltaa "äänikirjeitä", mutta emme kumpikaan viitsineet mennä ulos kuuntelemaan, tuliko musiikki lähinaapurista, vähän kauempaa vaiko järven toiselta puolelta Venetsialaiskarkeloista. Eipä se minua ainakaan häirinnyt. Mies on herkkäkorvaisempi ja saattoi vähän häiriintyäkin.

Päivällä ukkosti oikein komeasti ja satoi myös. Kylillä oli Maa elää -tapahtuma, mutta toivottavasti se oli jo päättynyt jo ennen sadetta. Meistä ei sinne ollut lähtijöiksi, mutta ehkä nuorempi polvi kävi ostamassa kesän satoa ja tuttuja tapaamassa.

Meillä on ollut pitkin kesää kaikenlaista kivaa kaupaungissa. Muun muassa Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen maalaamat ja somistamat pyöränraadot, jotka tosin on jo korjattu pois. Ne huutokaupattiin muutama viikko sitten ja rahat menivät nuorisotyön hyväksi. Tosin tämä yksilö oli ainakin muutama päivä sitten vielä nojaamassa ystäväni aitaaan. Kuva on otettu jo paljon aikaisemmin. Ikävä kyllä fillarit päätyvät hyvin usein myös vorojen kynsiin, tosin ehkä eivät nämä pyörättömät ja muutenkin ajokelvottomat romut, mutta esimerkiksi tytär sanoi mieluummin kävelevänsä junalle kuin jättävänsä fillarinsa varastettavaksi. Nämä somistetut eivät tietenkään ole varastettuja pyöriä.

Viime vuonna kukat oli istutettu käsilaukkuihin ja sitä ennen saappaisiin. Paikallinen kukkakauppa on juonessa mukana ja myy pitkin vuotta nimikkokimppuja, joista lahjoittaa yhden kesäkukan per kimppu. Hieno juttu sekin. Toivottavasti perinne jatkuu ensi kesänäkin.

Päivämme sujui hissukseen. Minun piti kaivaa perunoita laatikoista tai siis tarkistaa, onko niissä muuta kuin siemenperunat. Välillä muistin kastella, usein en, joten voi olla, että sato jää mitättömäksi. Mutta kun edes kerran saisi keitettyä omia pottuja... Ukkonen ja sade yllättivät, joten huomenna uusi yritys. Niin kiire ei sentään ole, että lähtisin sateeseen kun ei ole pakko.

Mies lupasi paistaa entrecote-pihvit illalla ja paistoikin ne oikein hyvin. Hän, joka sinänsä on taitava ruoanlaittaja, ei viime vuosina ole usein siitä puuhasta innostunut. Lisäkkeenä oli keitetty kukkakaali ja paistinperunoita, ei sen kummempaa. - Kun siirsimme korkean jakkaran hellan viereen, on kummankin nyt helppo töiden välillä istahtaa ja lepuuttaa paikkoja.

Ukkokulta oli tänään jostain syystä aika matalalla mielellä. Polvi kylläkin oli tuntemattomasta syystä kipeytynyt, mutta muuten ei kuulemma ollut uusia vaivoja eivätkä vanhatkaan kiusanneet aikaisempaa enempää. Mietin, johtuiko haikeus sittenkin tyttären visiitistä vai hänen omasta ensi viikon silmäklinikkareissustaan. Se nyt tuli selväksi, että Saksanmaalle se lapsi, isänsä lemmikki, on ihan vakavasti jäämässä. Ja mitä silmään tulee, on ehkä hyväkin etten tiedä mitä kaikkea lääkäri on hänelle puhunut. Leikkaus kuulemma ei voi tulla kysymykseen.

Minulla ei ollut mitään valittamista, vaan päivä oli hyvä. Aika vain kuluu niin tavattoman nopeasti. Pitkän aamupalan ja lehtien lukemisen jälkeen vähän mietiskelin kirjani sisältöä, mutten niin paljon, että olisin pannut mitään paperille. Jalkoja kylläkin turvotti enkä edes saanut vedettyä tukisukkia jalkaan. Mies auttaa aika usein, vaikka joutuukin kiskomaan niitä pää punaisena. Olen oppinut sen itsekin tekemään, mutta nyt ei jostain syystä tehnyt mieli. Huomenna sitten. Nekin pitäisi uusia.