Käyty pääkaupungissa

Kävin syöpäsairaalassa esittelemässä jalkani ja saamassa jatko-ohjeita. Turvotus on melkein laskenut muualta paitsi nilkoista. Se oli hyvä uutinen. Huonompi oli se, että tukisukkia on siitä huolimatta käytettävä tästä eteenpäin loppuikäni. Vastuu vain siirtyy nyt omalle terkkarille Helsingin tosi mukavalta fysioterapeutilta. Hän antoi myös venyttely- ja jumppaohjeita niin varpaille, sormille kuin niskallekin. Sukat on uusittava puolen vuoden välein. Saa sitten nähdä, miten tämäkin asia priorisoidaan, kun esimerkiksi diabetestarvikkeiden jakelua on kuulemma vähennetty. Vuosi loppuu, määrärahat loppuu.

Aamu oli todella sumuinen, kuten tässäkin kuvassa, joka on otettu kai joskus kuukausi sitten. Ei meillä sentään enää ole lehti puussa, mutta kun ei nyt ajankohtaisempaakaan kuvaa ole sumuisesta aamusta. Kotimatkalla Helsingissä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta mitä lähemmäs Järvenpäätä pääsimme, sitä harmaammaksi taivas muuttui. Ihan ei sentään satanut, vaikkei paljon puuttunut.

Kuljin kelakyydillä. Menomatkalla oli kaksi muutakin samaan paikkaan menijää kyydissä. Kun odottelin autoa sairaalan eteisessä, tuli toinen heistä viereeni istumaan. Hän oli odottanut autoa 45 minuuttia plus 10 minuuttia sen jälkeen kun kuski oli soittanut tilannetiedotuksen. Minä jäin katsomaan auton perävaloja, kun rouvan auto kurvasti kohti yhteistä kotikyläämme. Odotin 40 minuuttia auton tuloa, vaikka sairaalan edessä oli takseja jonoksi asti, järvenpääläisiäkin kuulemma kolme kappaletta, kertoi kuski. Että se siitä kyytien koordinoinnista.

Omaan kyytiini haettiin vielä herra, joka matkasi Puistolaan eli teimme aikamoisen kurvin, mutta tulipa nähtyä ennestään vieras asuntoalue. Kelakeskus ilmoittaa lähtöajan 45 minuutin tarkkuudella kotimatkalle, joka näköjään tarkoittaa sitä, että auto ei tulee juuri aikaisemmin. Menomatkalla toleranssia on 15 min. Aikataulut sitäpaitsi tehdään tosi tiukoiksi, niin että varsinkin ruuhka-aikaan on syytä itse pitää huolta riittävän aikaisesta lähdöstä. Nytkin minulle ehdotettiin ensin 35 minuuttia, missä ajassa ei mitenkään olisi ehtinyt perille. Tyttöset katsovat vain kartasta kilometrimäärän miettimättä yhtään keliä tai ruuhkaliikennettä. Sitäpaitsi ennen vastaanotolle menoa on kiva vähän hengähtää, pakko ilmoittautua ja jopa käydä vessassa.

Iloa tuotti, oikein runsaasti tuottikin se, kun tapasin ystävän sairaalan kahviossa. Meillä oli tietysti sovittu tapaaminen ja tunnissa ehdimme selvittää tärkeimmät kuulumiset oikein hyvin. Hän oli varautunut treffeihin ja toi tuliaiseksi aikuisten värityskirjan. Minä en niihin ole hurahtanut, siis aikaisemmin, mutta huomasinpa heti joutuneeni koukkuun. Ihan höpsö harrastus, mutta tekee ehkä sekin hyvää kipeille sormilleni. Toinen hyvää tekevä harjoitus tietysti on tämä harrastamani puikkojen heiluttelu. Uudesta sukkasatsista on nyt kolmas sukka, siis toisen parin toinen sukka menossa. Kaksi muutakin käsityötä on menossa. Toisesta tulee kesäjakku, toisesta ehkä kaulahuivi, ehkä pari tiskirättiä riippuen langan määrästä. Fysioterapeutti kehui myös näppäinten näpyttelyän hyvää vaikutusta, kun kerroin kirjoittamisestani. Nuo oheistoiminnat vievät kylläkin aikaa tältä tärkeämmältä.

P.S. Tilasin joulukortit viime yönä. Nyt oli sähköpostissa jo ilmoitus, että kortit ovat valmiit ja lähdössä postiin. Ei sen nopeammin voisi toimia. Tai sitten on pulaa töistä, mutta minä kiitän.