Piti tehdä kaikenlaista

Tänään piti ommella kesämekko siinä toivossa, että lämmin vielä hellisi. Ompelematta on. Monta muutakin hommaa on kesken tai aloittamatta kokonaan. Kävimme sentään palauttamassa Tyttären kahvikupit ja ihailemassa rippikoululaiselle ostettua tummaa pukua. Ai jai, poika on matalaa mallia, mutta puku varmaan tekee hänestä miehen.

Saunaan aion tänään mennä ja lohta savustetaan, mutta olo on aika halju.

Kävi nimittäin niin, että isä kävi vain kotona kääntymässä ja on taas sairaalassa. Ei hyvältä kuulosta. Emme kuitenkaan menneet tänään katsomaan häntä, sillä velimies oli jo matkalla sinne. Parempi, ettei koko aikaa ramppaa vieraita. Taitaa olla sanomattakin selvä, että lapsenlapsenlapsen rippijuhlat jäävät vaarilta väliin. Tuli siitäkin muistutus, että kännykkää on paras kantaa koko ajan mukana, oli hameessa tasku tai ei.

Kesä keittiössä

Kesäkeittiön testaus jatkuu. Eilen ei savustettu, vaan grillattiin possupihvit. Tänään oli kalan savustusilta.Savustimme silakkapihvejä. Lohtakin oli varattuna, mutta se jäi huomiselle.

Kuvat puuttuvat, muuta ei tämä sepelkyyhkykään kovin monen päivän takainen otos ole. Pariskunta asuu jossain meidän pihapuussamme ja kujertelee ahkerasti.

Siitä pääsenkin hyvää aasinsiltaa pitkin iltapäivän ohjelmaan. Minä, joka juuri koskaan en katso telkkaria, linnoittauduin katsomaan Ruotsin Pikkuprinsessan häitä. Ja pääsihän Pikkupikkuprinsessakin mukaan.

Ennen hääjuhlallisuuksia ehdin vielä pistellä vähän ristipistokukkia. Samalla mietin kirjamaailman ihmeellisiä salaisuuksia eli yritin ajatella, josko saisin uudesta ideanpäästä kiinni. Kirjablogeissa muuten on meneillään keskustelu eilisestä Hesarn kirjoituksesta, joka ihmetteli blogien kira-arvosteluja. Siinä mm. oli puhetta bloggarien etiikasta verrattuna toimittajien etiikkaan, joita sääntelevät jorurnalistien ohjeet. Hm.

Lisäksi itselleni tuli jutusta se mielikuva, että toimittajan käsityksen mukaan monetkin bloggarit ansaitsevat kirjoituksillaan, kukaties isotkin rahat. Sen tiedän, että jotkut saavat arvostelukappaleita ja joku ehkä vähän rahaakin, mutta kai se on harvinaisempaa kuin kirjoittaa vain hyvästä lukukokemukseta ja kirjoittamisen riemusta. Vai olenko minä ainoa, jolle postipoika ei selkä vääränä kanna paketteja kotiin? Tosin kirja-arvioistani ei juuri voi puhuakaan. Luen todella paljon ja kaikenlaista kirjallisuutta, mutta harvoin energiaa riittää lukemisen syvällisempään analyysiin. Ei ole energiaa eikä taitojakaan.

Ukonilma lähenee?

Katselin ukkostutkasta, että myräkkä on lähestymässä lähes joka ilmansuunnasta. Paras kirjoittaa nopeasti ja panna sitten kone kiinni. Ukkosesta ei niin väliä, mutta vettä saisi tulla.

Mies lähti kauppaan ja tarkoitus olisi testata uutta savustinta. Eilen siirryimme kesäkeittiön käyttäjiksi ja grillattiin makkaraa, kuinkas muuten. Kesäkeittömme on matala pöytä terassilla, sen päällä kaksipaikkainen keittolevy ja muurikan grilli/savustin. Olimme hyvin tyytymättömiä edelliseen savustimeen, jonka annamme veljelleni. Hän osaa tehdä siihen tarvittavat muutokset, mitä me itse emme pysty tekemään.

Toissailtainen jänis tuli kuin tulikin uudestaan pihaan ja pääsi kuvaan. Iso rontti.

Turkki on vähän kapisen näköinen. Ilmeisesti menossa on talviturkin vaihto kesäkarvaan.

Tänään sain lisää kirjoja eli sopii taas tilata! Kaikki tilatut kirjat ovat nyt lähteneet täältä. Toissapäivänä tuli kaksi laatikollista kirjoja, mutta kolmas oli hukkateillä. Postipoika oli eilen käynyt oven takana tietysti juuri silloin, kun olimme sairaalassa isää katsomassa ja laatikko oli haettava postista. Ihmeiden ihme: postin tyttö sanoi, että kyllä hän tulee kantamaan laatikot autoon! Sain nimittäin kaksi muutakin lähetystä, Kangas-Mallalta tilaamani kesämekkokankaat ja huutonetistä ostamani talousvaa´an. Viime mainittua olen kaivannut säilöntäaikaan. Tämä oli vanha kunnon EKS-vaaka, jollainen minulla on ennenkin ollut, mutta lahjoitin omani aikanaan tyttärelle. Siinä kun oli lisävarusteena vauvanpunnitusalusta.

Olen ihan tyytyväinen kirjani saamaan vastaanottoon ja jopa sen menekkiin. Ensiostoskin on jo kokonaan myyty (tai käytetty erinäisiin markkinointitoimenpiteisiin), mutta kuten kirjassanikin sanon: "Ei lisä pahaa tee, jos ei puulla päähän lyö". Tällainen kirja ei tietysti koskaan ole mikään myyntisensaatio enkä usko, että saan edes sijoittamaani rahaa koskaan takaisin. Ei liene salaisuus, varsinkin kun sen voi lukea kustantajan nettisivuilta, että ensiostoksen koko on 85 kpl.

Mitä palautteeseen tulee, niin tietysti on kiva saada positiivista palautetta. Aina se haukut voittaa! Toisaalta ikävintä on se, jos kirja ei herätä mitään kommenttia. Silloin sitä ajattelee, että se ei ole mitenkään koskettanut tai liikuttanut lukijaa. Ehkä kirjaa ei ole edes avattukaan. Tässä on parikin lähipiiriin kuuluvaa henkilöä, jotka eivät ole lausahtaneet sanaakaan kirjasta. Nyt kun esiinnyn julkisesti omalla nimelläni, en viitsi sen tarkemmin yksilöidä mainittuja tyyppejä. Tietysti on niinkin, että kaikki eivät voi tykätä kaikesta, mutta jos vaikka sanoisi, että on lukenut kirjan tai kuten isäni sanoi: "Olet tehnyt suuren työn".

Tällaisen palvelukustanteen tekijälle tietysti suurin kiitos olisi kirjan ostaminen tai suosittelu. Ensiostosta ei vielä muodostu tekijänpalkkiota, vaan vasta nyt seuraavista.

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella

Se, jänis nimittäin, tuli vallan pihaan asti antamaan lausuntoaan. Valitettavasti kamera oli taaskin väärässä paikassa ja jussi loikki tiehensä.

Koko päivä on mennyt hellettä ihmetellessä. Ei tällä kelillä parane liikaa ahertaakaan, mutta sain sentään täytettyä noin seitsemän muuttolaatikkoa mullalla. Enää on kasvien istutus, jos ne mokomat nyt suostuvat edes juurtumaan. Istutan ja kylvän muutamia yrttejä rappusten eteen, ettei tarvitse lähteä kauempaa hakemaan mausteita. Siis sitten, kun kesäkeittiö on saatu perustettua. Viime kesänä ostettiin grilli-savustusvehje, jota ei ehditty edes koekäyttää. Nyt olisi tarkoitus ehtiä.

Pihassamme on vaarana yrttitarhalle, että jos ei jänis syö, niin oravat ainakin. Ne ovat jo ehtineet istuttaa melkoisen määrän auringonkukan siemeniä eri pyttyihin. No, onpa edes jotain kasvavaa.

Tämäkin ihanuus tuli viikko sitten. Kun taimina ostamani miljoonakellot ovat surkeita eikä niillä ilmeisesti ole aikomustakaan kasvaa, niin onneksi sentään jotkut ovat kukassa. Väri sopiikin hyvin yhteen auringonkukkien kanssa.

Mies toi kaupasta koirankupin janoisten pihaeläinten juoma-astiaksi. Oravat ovat osoittaneet mieltään, kun vesisaavi eli heidän juoma- ja uima-astiansa on ollut tyhjänä.

Tietokone huollettu

Nyt on taas helppo jatkaa, kun tietokone on huollettu. En oikein itse uskalla kajota ohjelmiin, vaan luotan Lillin etäpalveluihin. Kaikki on kunnossa ja erityisesti turhat romppeet poistettu, mutta asetukset vähän muuttuivat, joten aikaa meni kokeilussa. Se on hyvä, kun on tätä tukiverkostoa, vaikkakin rahalla hankittua, kun ei itse osaa.

Hellettä piisaa. Tässä työhuoneessakin on 29 astetta lämmintä. Mitä mahtaakaan olla ulkona? Kukatkin rupeasvat kukkimaan vallan yllättäem, kuten esimerkiksi nämä iirikset:

ja hevoskastanja. Se kukkii tänä kesänä harvinaisen runsaasti. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kaikista muista pihan kasveista. Rhododendronit kärsivät, ruusut kärsivät, sireeni kärsi jo viime vuonna.

Hellettä piisaa

Paluu arkeen sujuu hitaasti ja rauhallisesti - tällä helteellä ei muusta ole puhettakaan. Muutamia kasveja pitäisi istuttaa ennen kuin ne tikahtuvat kuumuuteen, mutta kun kävimme perjantaina rautakaupassa, oli sielää ties minkä lajin multaa, vaan eipä ollut sitä ihan tavallista säkkimultaa. Tänään uusi yritys samalla retkellä, kun rahtaan tilattuja kirjoja postiin. Mies on parhaillaan lääkärissä, mutta sen jälkeen.

Tikkaa ei ole näkynyt pitkään aikaan pihassa, vaikka ääni onkin kuulunut. Nyt se on "herännyt" tarkastamaan lintupönttöjä. Tällä kertaa pöntössä ei tainnut vielä olla paisteja.

Orava tipahti vesisaaviin ja mies joutui kumoamaan koko saavin, sillä otus oli näyttänyt sen verran pökertyneeltä, ettei uskonut sen itse selviävän kuivalle maalle. Olemme epäilleet jonkun naapurin laittaneen rotanmyrkkyä, sillä yksi vainaja on jo aikaisemmin ollut saavin laidalla, orava siis. - Nyt linnut ja oravat ovat osoittaneet mieltään, kun  ei ole juomavettä. Tänään onkin suunnitelmissa hankkia heille uusi juoma-astia. Tai laskea uutta vettä saaviin.

Juhlat ottivat koville

Juhliminen on rankkaa puuhaa. Perinteisesti kuulemma julkkareissa viini virtaa, mutta meille jäi kuohuviiniä pullokaupalla. Sen sijaan tekemäni raparperisima ihastutti vieraita, jotka joivatkin sitä melkein 5,5 litraa. Juhlien valmistelu ja varsinkin itse juhliminen otti kylläkin voimille. Eilisten päiväunien lisäksi yöunet maittoivat niin että heräsin vasta puolen päivän aikoihin vielä tänäänkin.

Onneksi saimme ihanan auringonpaisteen ja juhla aloitettiinkin pihalla, seisomapaikilla. Lupasin olla pitämättä pitkää puhetta, mutta niin vain puhuon ainakin varttitunnin ellen pitempäänkin. Välissä tosin oli musiikkia: ensin Ateenalaisten laulu (piti olla Uusmaalaisten laulu), sitten puhetta ja Soi kunniaksi Luojan (siinä kohtaa piti olla murheellinenTuonen lehto, öinen lehto). Viimeinen kappale oli tilauksen mukainen eli Finlandia-hymni. Kaikki oli Sibeliusta, kuten kuuluikin, sillä kirjani kertoo myös siitä ajanjaksosta, jolloin Sibelius perheineen asui Yli-Keravan Mattilassa 1899-1902. Kirjani kertojan, Kristiina Juhontyttären poika isännöi tuolloin Mattilaa.

Tässä poseerataan Mattilan aitan seinustalla. Huomiseen paikallislehteen tulee juttu kirjastani ja kaukaa viisaana otin oman kameran mukaan haastatteluhetkeen. Päästiinpä kerrankin samaan kuvaan!

Kirjailija koko komeudessaan ihananssa mekossaan. Tuuli leyhytteli ihanasti mekon leveitä helmoja. Takana on huppu.

Raita-look näytti olevan muotia tänä keväänä.

Sisällä oli kahvitarjoilu: foaccaciaa, kotijuustolla päällystettyjä saaristolaisleipiä, hyviä ässiä, unelmatorttua ja sen kanssa kerma-rahkaa ja mansikoita.

Kukkia tuli vaikka miten paljon, toinen toistaan kauniimpia. Mies toi jo aamulla kaksi ruusukimppua kahvipöydän koristeeksi. Liinan rypuyt on tehty tarkoituksella, mutta ruusuja taisivat passarit vähän kohentaa sitten, kun pöytä oli valmis. Itse en ehtinyt sitä vaihetta edes katsastamaan, saati kuvaamaan. Kirjoitin kynä sauhuten omistuskirjoituksia!

Ja tässä kirjalähettämö, jonka pinot hupenevat vielä tänään:

Se on kesäkuu nyt. Onnea kaikille ylioppilaille, valmistuneille ja muutenkin kesälomille kirmaaville!