Mukavaa Jussia!

Kun ei juhannusruusu vielä kuki, niin tässä kukkaistervehdys juhannuksen kunniaksi:

Reissu tehty

Syreeni jaksaa kukkia ihanasti ja tuoksu on huumaava.

Tietokonetomografia on tehty ja tuloksista kuulen ensi viikolla. Ennen matkaan lähtöä rupesi vielä ottamaan sen verran sydämestäkin - rinnasta kumminkin - että pakkasin nitrosuihkeen käsilaukun sivutaskuun. Kaikki meni ihan hyvin eikä nitroa tarvittu, mutta varmaan jännitin tiedostamattakin tilannetta. Jännitin ja kaiketi pelkäsinkin. Itse TT-kuvaus oli tuttu juttu ja nopea toimitus, mutta Kirralla jouduin odottelemaan melkein tunnin, kun aikataulut eivät pitäneet. Sitä ystävällinen hoitaja pahoittelikin kovasti. Koko iltapäivä kului reissussa ja otinpa pienet iltapäiväunetkin kotona. Väsyttää tuollainen retki, ei sille mitään mahda, varsinkin kun on tässä pitänyt pientä lämpöä.

Epäilin aikaisemmin, että rodoon tulee vain kolme kukkaa, mutta tulihan niitä, vaikkei kukkaloisto ole takavuosien tasoa. Ehkä sitten ensi vuonna?

Tuli postiakin

Tänään tuli aluesairaalasta muutama sivu tekstiä sairauksistani. Ilmeni uusiakin sairauksia vanhojen vaivojen päälle tai siis sellaista, mihin oikeastaan en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Varsinainen diagnoosi koski uniapneaa, jota nyt ruvetaan hoitamaan eli jatkossa nukun maski naamalla.

Maanantain syöpälääkärin käynti oli toisaalta hyvä, kun edelleenkin lääkäri oli sitä mieltä, että tauti on selätetty, vaikka kontrollikäynnit ovat vasta alkutaipaleellaan. Niitä jatketaan seuraaavat viisi vuotta, jos ei ämmä ennen sitä kuole tai sairastu uudestaan. Mutta, mutta, silti juuri se seikka mietityttää. Muutamat veriarvot ovat pielessä ja siksi uudet kokeeet otettiinkin saman tien. Jotkut oireetkin ovat pielessä ja niinpä 13 tunnin kuluttua makaan TT-kuvauksessa. Mutta vaikka lopputulos voipi olla mikä tahansa, kannattaa huomata, miten pienenpienestä siemensetä tämäkin elämänhaluinen, pikkuinen orvokki on kasvanut ja pinnistellyt esille kukkapenkin vierestä paksujen tammenlehtien alta. Ilman kuolemisen aikomustakaan.

Miljoonakellot, kesäiset luottokukkani ovat nekin toistaiseksi vielä hengissä. Terassin amppeliin valitsin tänä vuonna samettisen mustaa. Tuuli vain tuppaa hakkaamaan kukkia.

Niin että pienen aasinsillan kautta: kuka tässä olisi luovuttamassa? Ei, vaikka henkeä ahdistaa ja selkää särkee varsinkin kävellessä ja toistamiseen yskiessä. Minä melkein sanoisin tuota viola-yllätystä enkelipostiksi, joka sanoo että tsemppiä.

Mutta jos nyt menisi nukkumaan, voisi herätä levänneen yön jälkeen reippana reippaana ja virkkuna. Hyvää yötä!

Se on kuulkaas juhannusviikko

Keskikesän juhlaan varauduttiin jo loppuviikolla. Mies kävi ostamassa puna- ja valkoviinikanikat samalla kun täydensi bensakanisterivalikoimaansa. Sitten hän otti asiakseen ihan kolmena päivänä parturoida pihaheinikkoa matalaksi. Kuulemma, jos säät sallivat, nurmi leikataan vielä kertaalleen ennen juhannusta. Siperian hernepensaan ja kurjenmiekkojen lisäksi ainakin tavallinen ja josikan syreeni ovat kukassa. Juhannusruusua en ole muistanut käydä katsomassa. Niin että tuli se kesä sittenkin, ainakin kukkien puolesta. Sadetta kyllä on saatu tänään ja saadaan ilmeisesti vielä viikollakin.

Vihoviimeiset puutarhaostokset tehtiin eilen ja tänään. Tuossa alimpana on kasvihuoneen ovipieleen tuskalla jyrsimäni matala kukkapenkki, jossa kasvaa, tai ainakin on istutettu rönsyansikka ja amppelivaula, viime mainittu vahingossa, kun taimi on takertunut toisen taimen kylkeen. Jos hän ei suostu siinä kasvamaan, vaihdetaan paikkaa.

Samalla haimme parvekelaatikkoon muutaman kesäkukan. Yhden nimi oli yksinkertaisesti kesäkukka, sillä myyjä nyppäsi tunnistelapun pois. Toinen on nimeltään tähtisilmä. Heidät kuvataan kyllä, mutta tänään ei ollut se päivä. Samaan laatikkoon kylvin jättikrassia, joka on kivan näköinen riippuessaan alas parvekkeelta, jos nyt yleensä suostuu itämään.

Kurjenmiekat ovat vanhoja lajikkeita, jotka siirsin pihan toiselta laidalta  "sadepuutarhaani". Vanhat  siemenkodat olisi kuulunut nypätä pois, mutta enpä tuota aikaisemmin tiennyt.  Kiitos marttojen Astalle, jolta sain runsaasti vinkkejä tällaisesta penkistä, josta en kuuna kullan valkeana ollut edes kuullutkaan. Penkissä on yhtä ja toista muutakin märässä viihtyvää, jotka kuvaan, jahka kaikki ovat nousseet maan päälle. Penkki on vanhaa ojanpohjaa, jonne ei ikinä ennen vesi ole tällä tavalla kertynyt.

Muutenkin kasvihuone, lavat ja penkit alkavat olla asianmukaisessa järjestyksessä. Jahka saan vielä muutamana jutun tehtyä, eli kylvettyä jotain, niin ei muuta kuin kasvakoot! Tyhjät kukkapurkit voivat ehkä saada vielä jotain salaatinsiemeniä tai jotain. Kasvun vauhdissa ovat ainakin mansikka, tomaatit, basilika ja chilit. Vihreässä pytyssä on kasteluvettä ja kasvit on istutettu joko amppeleihin tai isoihin muuttolaatikoihin. Ovipielessä on surkea kurkuntaimi. Kaksi reippaampaakin oli, mutta unohdin ne siemenkoriin kahdeksi päiväksi ja sen arvaa, miten siinä kävi. Tökkäsin ne kuitenkin maahan. Takaseinällä on kahden tuolin ja pikku pöydän "seurustelunurkkaus" ja tuolin oikelle puolelle rakensimme kesärengin kanssa pienen kasvihyllykön, johon tulee ehkä yrttejä tai salaatteja mahdollisesti kahteenkin tasoon. Yhtä kapinetta kaipaan ja se on minimi-maksimilämpömittari. Tietääkö kukaan, mistä sellaisen saisi? Olen etsimällä etsinyt.

Yksi asukaskin täällä on: sisilisko, jolle järjestin juomatarjoilun vesikuuppaan. Voi olla tietysti muitakin vierailijoita, sillä lattiassa olevasta reiästä tulee vähän paksumpikin otus sisään. Reikä ilmestyi heti ensimmäisenä vuonna. Vieras ehkä oli sama kaveri, joka söi kaikki maa-artisokat talven mittaan. Nyt sain uusia mukuloita, jotka kasvavat kasvihuoneen toiselle laidalle kaivamassamme penkissä, siis ulkokasvatuksessa tietenkin. Piparjuuri on samassa penkissä ja toiseen päähän, siis kahden penkin risteykseen, tulee sinikuusama.

Yrttitarhassa, raparperin takana on monivuotisia eli sitruunamelissa, salvia, mäkimeirami ja timjami. Muutama tämän päivän taimiostos olisi pitänyt vielä saada maahan, mutta kun en sateella viitsinyt lähteä istuttamaan, niin toivottavasti ne elävät pikkupurkeissaan. Huomenna minulla on syöpälääkärille meno ja varmuuden vuoksi pakkasin jo sairaalakassin valmiiksi. Kun sitä ei koskaan tiedä... Tämä on ensimmäinen kontrollivastaanotto sytostaattikuurin jälkeen, joten vähän kieltämättä jännittää, kun tässä kuitenkin on ollut kaikenlaista, ehkä pientä. mutta silti jotain. Hyvää viikkoa!

Sitä samaa tänäänkin

Tai siis eilen eli ohjelmassa oli pihan rapsutusta yhdessä renkipojan kanssa. Tuimme kaksi pionia, nostimme kasan rimoja pois ruohonleikkurin tieltä, kitkimme, kärräsimme multaa ja kastelimme. Sillä aikaa kun poika perkasi marjapensaiden juuria, minä kylvin pottulaatikoihin kehäkukkaa, auringonkukkaa ja sitä yhtä yrttiä, jota suositellaan vauhdittamaan perunan kasvua. Ei se kynteli ole, mutta eipä nyt juolahda nimi mieleen. Mies toi eilen laatikollisen kulahtaneita samettikukkia, jotka sai rautakaupasta ilmaiseksi ja niitä istuttelin myös perunalaatikoiden päihin. Toivottavasti potut mahtuvat kasvamaan ---

Illalla tein pitkää työlistaa lähipäiville. Semmoista puolikasta työpäivää korkeintaan teemme eli kolmisen tuntia on sopiva määrä meille kummallekin kylvöä ja istutusta. En kai oikein kehtaisi sanoakaan, mitä kaikkea on kylvämättä. Taimet ovat yksi toisensa jälkeen melkein paleltuneet tai nuutuneet sisällä, joten kakkoskierros on menossa. Huomenna, jos Luoja suo, olisi tarkoitus kyllä kylvää ja istuttaa oikein vimmatusti. Joku sentään kasvaa ja menestyy: kuunliljat ja sitten itsestään kylväytyneet puuntaimet, joiden kitkeminen on ehkä myös seuraavien päivien ohjelmanumero.

Vaahteraa ja pihlajaa, vähän koivuakin on pakko karsia pois, jos aikoo saada esimerkiksi vanha kellarinmäki kukoistamaan. Tätä ei kuitenkaan karsita: Japanin verivaahtera kasvaa Mongolian vaahteran varjossa, kun ne toissa keväänä istutin. Tästä verivaahterasta sanotaan, että sen talvehtiminen on vähän niin ja näin, mutta on se kaksi talvea meillä elänyt. Metka kevätväri, sillä kuva on tuore, otettu muistaakseni viime viikolla.

Suuri yllätys oli, kun kitkin vähän talon päädyssä olevaa vuohenputkikasvustoa. En ole vielä aivan varma, näkivätkö silmäni oikein ja etenkin tunnistinko kasvin oikein, mutta kuolleeksi luulemani viiniköynnös mahdollisesti onkin hengissä. Toinen yllätys kasvattaa pitkää kukkavanaa surkeasti ruohottuneessa penkissä. Se mahdollisesti voisi olla hajulaukka. Toivottavasti on.

Lähipäivien työlistalle ei mahdottomia voi ahnehtia, sillä muutakin ohjelmaa on, Huomenna on hammaskiven poisto (ja sitä ennen on otettava neljä vahvaa antibioottipilleriä ennaltaehkäisytarkoituksessa). Torstaina on labra, sillä maanantaina minulla on tapaaminen syöpälääkärin kanssa. Pakkaan varmuuden vuoksi sairaalakassin mukaan, jos joudunkin jäämään sinne. Miehen piti alun perin tulla tukihenkilöksi mukaan, mutta omien vaivojensa takia se ajatus oli valitettavasti unohdettava.

Hän toi tänään tuliaisena uuden riippumaton, sellaisen "riippumattoman", joka olikin K-raudan viimeinen kappale. Yhdessä kasasimme sen illalla ja koemakakasinkin sen varovasti. Varovasti, kun ei ollut takeita siitä, pääsenkö miten helposti maton syliin tai pois siitä, maahan keikahtamatta. Koemakuu oli onnistunut, mutta joku tukijakkara tai tikkaat tarvitaan maton viereen, mistä saan tukevan otteen. Kun minun pitäisi lepäillä jalat sydäntä korkeammalla, niin tämä on siihen tarkoitukseen huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin pino tyynyjä jalkojen alla. Ja mukavahan sitä on aina kuunnella lintujen laulua ja katsella pilvien vaeltelua taivaalla riippumatosta käsin. Edellinen riippumatto oli periaatteessa ehjä, mutta kalvanut männyn ja myös toisessa päässä pajun runkoon niin pahat jäljet, että mies pani sen käyttökieltoon. Männyn kuolemaa emme varsinkaan toivo. Uusi yritetään sijoittaa mahdollisimman lähelle edellisen paikkaa juuri mainituista syistä. Huomenna yritetään raahata laitos rengin kanssa paikalleen.

Istututtamisten lisäksi pitäisi rakentaa muutama, kaksi tai kolme kasvikehikkoa ulos ja jatkojalostaa kasvihuoneessa yhtä hökötystä toimivampaan suuntaan. Sen piti olla marjapensastuki, joksi se kuitenkin meillä osoittautui sopimattomaksi. Teen siitä alustan muutamille ruukuille eli ikään kuin pöydän. Se ei varmaan ole vaikeaa, jos vain osaan käyttää sahaani oikein sahaamatta kättä tai jalkaa poikki itseltäni. Marjapensaista puheen ollen, mies leikkasi kasvimaan puolen huiman korkean ruohon ja niinpä sattui käymään, että ajeli yhden karviaispuskankin yli. Se oli pieni vielä, joten mistä tietää, vaikka hän ottaisi uutta puhtia ja rupeaisi kasvamaan isoksi ja komeaksi, peräti marjovaksi pensaaksi.

Yritin vaihtaa lookkia

Tuhersin äsken pitkään blogin kimpussa vaihtaakseni lookkia eli ulkoasua. Kun ei siitä tullut mitään, niin ei sitten. Olkoon! Tämä oli vähän samanlainen harjoitus, kuin olisi omaa ulkoasuaan yrittänyt muuttaa. Eihän niin vaan onnistu. Vähän kyllä kirpaisi, kun ex-kollega piipahti ja otti asiakseen puhua painonhallinnastani. Teki mieli potkaista tätä laihuliinia, tyylikkäästi pukeutunutta sinkkurouvaa. Juu, kyllä tiedän olevani reippaasti ylipainoinen, mutta luultavasti liian mukavuudenhaluinen, suomeksi laiska, onnistuakseni missään dieetissä.

Viimeksi kun yritin vaihtaa lookkia ja jo nautiskelinkin onnistumisen ilosta 5:2 -dieetin kanssa, kuulinkin sairastavani syöpää! Ja laihtumisen syynä siis oli sairaus. On tässä muitakin murheita ollut eikä kukaan tiedä, mitä vielä mahtaa olla tulossakaan. joten en osaa pitää läskejä suurimpana suruna elämässä. Oma syöpälääkärini on runsaan viikon päästä ja mies odottaa kovasti aikaa uusiin tutkimuksiin. Hänen tilanteensa ei valitettavasti ole yhtään kohentunut. Eikä minunkaan vointini kovin häävi taida olla. Onneksi en ole koko aikana ajatellut, että syöpä olisi kokonaan voitettua kantaa. En, vaikka tietenkin toivonut ja toivon edelleen parasta. Kun kuun puolivälissä matkaan kohti syöpäsairaalan lääkärin vastaanottoa, on taatusti sairaalakassi pakattuna mukaan. Noin niinkuin varmuuden vuoksi.

Pupunpullukkaa yritin taannoin kuvata, mutten saanut tallelle muuta kuin sateen kasteleman takamuksen. Otsikkokuva on otettu samaan aikaan. Kamerani mielellään skarppaa kohtiin, mihin ei ole tarkoitettu, mutta sainpa muutaman sadepisaran ihan vahingossa kuvaan.

Pihatöitä on tehty nyt kolmena päivänä ja hommaa riittää vielä ensi viikolle ja ehkä seuraavallekin. Kesärenki on tosi suureksi avuksi ja kiltisti tekee, mitä mummi käskee. Itse en oikein mitään jaksa tehdäkään. Kun muutama päivä sitten kellahdin nurin kukkapenkkiin ja sain komeat mustelmat käsivarteen ja selkään, niin sainpa myös opetuksen. Ei kannata yrittää enempää kuin mitä jaksaa. Sitä silmällä pitäen ajattelimme käydä ostamassa riippumaton...

Tällainen kärhö ilmoittautui tänään, kun nuoren rengin kanssa perkasimme kukkapenkkiä. Taustalla ja edessäkin on alppiruusua, joka tekee tänä vuonna varmaan alle kymmenen kukkaa, kun se on melkein läkähdyksiin asti jaksanut kukkia tähän asti joka toinen vuosi. Viime vuosi oli huono ja niin on tämäkin. Samoin on luumun laita. Mutta kuten taisin aikaisemmin kirjoittaa, se maho tai koiraspuolinen mustaherukka, joka ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen tehnyt marjan marjaa, sepä on kukkinut ja ainakin toistaiseksi vielä raakileet ovat paikoillaan. Puskalle tuli kiire, kun sai tappotuomion ja suurin osa siitä hakattiin jo maan tasalle. Vain tämä yksi oksa jäi vahingossa jäljelle, enkä tietenkään raaski sitä nyt katkaista.

Eilen tuli tuttu sähkömies ihmettelemään toimimattomia tuvan pistorasioita. Syytä ei ammattimieskään löytänyt ja nyt kauhulla ajattelemme, mitä kaikkea pitää purkaa, jotta päästään vian alkulähteille. Ja mitä se mahtaa maksaa, jos koko työpöytä ja kaapisto on purettava. Sitä en edes uskalla ajatellakaan, mitä kauheuksia voi tapahtua sähkön kanssa. Sulakkeet kuitenkin ovat ehjät, koneet toimivat, vain kahdet pistorasiat pöydän päällä eivät. Ensi viikolla jatketaan tdämänkin asian tutkimista. Niin kuin ei olisi muutakin mietittävää ollut. Ja siitä tulikin heti mieleen, että pitää käydä vielä katsomassa pankkitilit.  Heippa!

Hyvä päivä

Kehuin naamakirjassakin jo tätä päivää hyväksi. Aurinko on paistanut, mutta tänään ei ollut aikaa puutarhanhoidolle ja renkikin sai heti jo ensimmäisen työpäivän jälkeen vapaata. Minulla nimittäin oli vieras, lapsuudenystävä, joka on viimeiset 40 vuotta asunut Hollannissa ja tehnyt siellä työuransa pappina ja psykoterapeuttina. Nyt hänkin on eläkkeellä. Olimme samalla luokalla 8-vuotiaina ja silloin vannoimme ikuista ystävyyttä Se jatkuikin aina jonnekin opiskeluvuosiin asti ja sitten "maailma meidät pois vieroitti". Perheasiat ja sen semmoiset tulivat sinä elämänvaiheessa tärkeämmäksi kuin ystävät. Onneksi olemme nyt löytäneet toisemme uudestaan ja tavanneetkin suunnilleen kerran vuodessa.

Kesäkuu alkoi muutenkin mukavasti. Teimme kesärengin kanssa puutarhatöitä ja niissä hommissa onnistuin kellahtamaan kumoonkin. Se siis ei ollut erityisen mukavaa, mutta hyvää oli, ettei luita katkennut tai muuta sellaista. Toisessa käsivarressa on hirmuiset mustelmat ja kyllä se nurinniskoin kaatuminen sattui ja säikäytti. Istuin jakkaralla perkaamassa kukkapenkintekelettä ja ei paljon tarvittu, kun menin selälleni. Paikassa olisi voinut olla tiiliskiviä ja olisi voinut olla nokkosta, mutta ei ollut. Poika auttoi mummin ylös. Huomiselle on luvattu rumaa ilmaa, joten saa nähdä, miten työt edistyvät. Puuhaa riittää kyllä vaikka miten paljon, varsinkin kun olen aika uupunut jo pienenkin työrupeaman jälkeen. Onneksi on tuo poika apuna.

Hevoskastanja alkaa kukkia. Norjanangervo on täydessä kukassa. Kesäkukat alkavat olla paikoillaan kukin omassa ruukussaan ja amppelissaan, mutta niissä ei juuri ole kuvattavaa, ei vielä.

Miehellekin päivä on ollut sikäli hyvä, että nyt hänelle on tilattu nojatuolipyörä, josta hän on pitkään haaveillut. Minä olin aikaisemmin sitä vastaan, mutta kuulemma niin kokenut pyöräilijä ei aio ajaa ojaan eikä jäädä auton alle. Kun hänen vointinsa ei edelleenkään ole hyvä, niin toivottavasti edes tämä virkistää ja piristää.

Tässä laitoksessa on kaksi pyörää edessä ja tavallisten pyöränsarvien tilalla käsikahvat sivuilla. Taakse tulee samanlainen merkkiviiri, jota lastenpyörissäkin käytetään. Ja kaksi taustapeiliä. Kun tulee ikää, ei tasapaino enää oikein toimi ja siitä tässäkin on kyse. Tämä kokenut pyöräilijä ei uskaltanut enää lähteä fillaroimaan. Kyllä näitä aina joskus näkee tiellä, mutta ei kovin usein. Tuleepa vähän naapureille ihmettelyn aihetta.

Yhtenä päivänä mies toi kaupan tuliaisena valmiin tomaattipensaan. Ihanan makeita tomaatteja, mutta kun lehdet ovat melkein kokonaan kuivuneet tai ainakin nahistuneet, niin jännö nähdä, oliko tässä koko sato. Maku kuitenkin on mahtava. Samoihin aikoihin tuttu toi liudan komeita taimia, sekä tomaattia että chiliä ja vielä maa-artisokankin mukuloita. Osa on kasvihuoneessa, osa odottaa vielä. Mutta olen ajatellut, että jos edes yhden asian päivässä ehtii / jaksaa / voi / viitsii tehdä, niin ei ihmisen enempää tarvitse itseltään vaatiakaan.