Hyvä päivä

Kehuin naamakirjassakin jo tätä päivää hyväksi. Aurinko on paistanut, mutta tänään ei ollut aikaa puutarhanhoidolle ja renkikin sai heti jo ensimmäisen työpäivän jälkeen vapaata. Minulla nimittäin oli vieras, lapsuudenystävä, joka on viimeiset 40 vuotta asunut Hollannissa ja tehnyt siellä työuransa pappina ja psykoterapeuttina. Nyt hänkin on eläkkeellä. Olimme samalla luokalla 8-vuotiaina ja silloin vannoimme ikuista ystävyyttä Se jatkuikin aina jonnekin opiskeluvuosiin asti ja sitten "maailma meidät pois vieroitti". Perheasiat ja sen semmoiset tulivat sinä elämänvaiheessa tärkeämmäksi kuin ystävät. Onneksi olemme nyt löytäneet toisemme uudestaan ja tavanneetkin suunnilleen kerran vuodessa.

Kesäkuu alkoi muutenkin mukavasti. Teimme kesärengin kanssa puutarhatöitä ja niissä hommissa onnistuin kellahtamaan kumoonkin. Se siis ei ollut erityisen mukavaa, mutta hyvää oli, ettei luita katkennut tai muuta sellaista. Toisessa käsivarressa on hirmuiset mustelmat ja kyllä se nurinniskoin kaatuminen sattui ja säikäytti. Istuin jakkaralla perkaamassa kukkapenkintekelettä ja ei paljon tarvittu, kun menin selälleni. Paikassa olisi voinut olla tiiliskiviä ja olisi voinut olla nokkosta, mutta ei ollut. Poika auttoi mummin ylös. Huomiselle on luvattu rumaa ilmaa, joten saa nähdä, miten työt edistyvät. Puuhaa riittää kyllä vaikka miten paljon, varsinkin kun olen aika uupunut jo pienenkin työrupeaman jälkeen. Onneksi on tuo poika apuna.

Hevoskastanja alkaa kukkia. Norjanangervo on täydessä kukassa. Kesäkukat alkavat olla paikoillaan kukin omassa ruukussaan ja amppelissaan, mutta niissä ei juuri ole kuvattavaa, ei vielä.

Miehellekin päivä on ollut sikäli hyvä, että nyt hänelle on tilattu nojatuolipyörä, josta hän on pitkään haaveillut. Minä olin aikaisemmin sitä vastaan, mutta kuulemma niin kokenut pyöräilijä ei aio ajaa ojaan eikä jäädä auton alle. Kun hänen vointinsa ei edelleenkään ole hyvä, niin toivottavasti edes tämä virkistää ja piristää.

Tässä laitoksessa on kaksi pyörää edessä ja tavallisten pyöränsarvien tilalla käsikahvat sivuilla. Taakse tulee samanlainen merkkiviiri, jota lastenpyörissäkin käytetään. Ja kaksi taustapeiliä. Kun tulee ikää, ei tasapaino enää oikein toimi ja siitä tässäkin on kyse. Tämä kokenut pyöräilijä ei uskaltanut enää lähteä fillaroimaan. Kyllä näitä aina joskus näkee tiellä, mutta ei kovin usein. Tuleepa vähän naapureille ihmettelyn aihetta.

Yhtenä päivänä mies toi kaupan tuliaisena valmiin tomaattipensaan. Ihanan makeita tomaatteja, mutta kun lehdet ovat melkein kokonaan kuivuneet tai ainakin nahistuneet, niin jännö nähdä, oliko tässä koko sato. Maku kuitenkin on mahtava. Samoihin aikoihin tuttu toi liudan komeita taimia, sekä tomaattia että chiliä ja vielä maa-artisokankin mukuloita. Osa on kasvihuoneessa, osa odottaa vielä. Mutta olen ajatellut, että jos edes yhden asian päivässä ehtii / jaksaa / voi / viitsii tehdä, niin ei ihmisen enempää tarvitse itseltään vaatiakaan.