Illalla tein pitkää työlistaa lähipäiville. Semmoista puolikasta työpäivää korkeintaan teemme eli kolmisen tuntia on sopiva määrä meille kummallekin kylvöä ja istutusta. En kai oikein kehtaisi sanoakaan, mitä kaikkea on kylvämättä. Taimet ovat yksi toisensa jälkeen melkein paleltuneet tai nuutuneet sisällä, joten kakkoskierros on menossa. Huomenna, jos Luoja suo, olisi tarkoitus kyllä kylvää ja istuttaa oikein vimmatusti. Joku sentään kasvaa ja menestyy: kuunliljat ja sitten itsestään kylväytyneet puuntaimet, joiden kitkeminen on ehkä myös seuraavien päivien ohjelmanumero.
Vaahteraa ja pihlajaa, vähän koivuakin on pakko karsia pois, jos aikoo saada esimerkiksi vanha kellarinmäki kukoistamaan. Tätä ei kuitenkaan karsita: Japanin verivaahtera kasvaa Mongolian vaahteran varjossa, kun ne toissa keväänä istutin. Tästä verivaahterasta sanotaan, että sen talvehtiminen on vähän niin ja näin, mutta on se kaksi talvea meillä elänyt. Metka kevätväri, sillä kuva on tuore, otettu muistaakseni viime viikolla.
Suuri yllätys oli, kun kitkin vähän talon päädyssä olevaa vuohenputkikasvustoa. En ole vielä aivan varma, näkivätkö silmäni oikein ja etenkin tunnistinko kasvin oikein, mutta kuolleeksi luulemani viiniköynnös mahdollisesti onkin hengissä. Toinen yllätys kasvattaa pitkää kukkavanaa surkeasti ruohottuneessa penkissä. Se mahdollisesti voisi olla hajulaukka. Toivottavasti on.
Lähipäivien työlistalle ei mahdottomia voi ahnehtia, sillä muutakin ohjelmaa on, Huomenna on hammaskiven poisto (ja sitä ennen on otettava neljä vahvaa antibioottipilleriä ennaltaehkäisytarkoituksessa). Torstaina on labra, sillä maanantaina minulla on tapaaminen syöpälääkärin kanssa. Pakkaan varmuuden vuoksi sairaalakassin mukaan, jos joudunkin jäämään sinne. Miehen piti alun perin tulla tukihenkilöksi mukaan, mutta omien vaivojensa takia se ajatus oli valitettavasti unohdettava.
Hän toi tänään tuliaisena uuden riippumaton, sellaisen "riippumattoman", joka olikin K-raudan viimeinen kappale. Yhdessä kasasimme sen illalla ja koemakakasinkin sen varovasti. Varovasti, kun ei ollut takeita siitä, pääsenkö miten helposti maton syliin tai pois siitä, maahan keikahtamatta. Koemakuu oli onnistunut, mutta joku tukijakkara tai tikkaat tarvitaan maton viereen, mistä saan tukevan otteen. Kun minun pitäisi lepäillä jalat sydäntä korkeammalla, niin tämä on siihen tarkoitukseen huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin pino tyynyjä jalkojen alla. Ja mukavahan sitä on aina kuunnella lintujen laulua ja katsella pilvien vaeltelua taivaalla riippumatosta käsin. Edellinen riippumatto oli periaatteessa ehjä, mutta kalvanut männyn ja myös toisessa päässä pajun runkoon niin pahat jäljet, että mies pani sen käyttökieltoon. Männyn kuolemaa emme varsinkaan toivo. Uusi yritetään sijoittaa mahdollisimman lähelle edellisen paikkaa juuri mainituista syistä. Huomenna yritetään raahata laitos rengin kanssa paikalleen.
Istututtamisten lisäksi pitäisi rakentaa muutama, kaksi tai kolme kasvikehikkoa ulos ja jatkojalostaa kasvihuoneessa yhtä hökötystä toimivampaan suuntaan. Sen piti olla marjapensastuki, joksi se kuitenkin meillä osoittautui sopimattomaksi. Teen siitä alustan muutamille ruukuille eli ikään kuin pöydän. Se ei varmaan ole vaikeaa, jos vain osaan käyttää sahaani oikein sahaamatta kättä tai jalkaa poikki itseltäni. Marjapensaista puheen ollen, mies leikkasi kasvimaan puolen huiman korkean ruohon ja niinpä sattui käymään, että ajeli yhden karviaispuskankin yli. Se oli pieni vielä, joten mistä tietää, vaikka hän ottaisi uutta puhtia ja rupeaisi kasvamaan isoksi ja komeaksi, peräti marjovaksi pensaaksi.
Ihana löytö tuo viiniköynnös. Meillä sataa ja sataa ja tulee ja on kylmä. Kesälomaa viikko jäljellä ja mitään pihatöitä ei saa tehtyä. Kurjin lomasää ikinä.
VastaaPoistaOnpa sinulla huono tuuri, kun on tällaiset lomasäät.
PoistaJaksamista ja hyvää mieltä kaikesta huolimatta. On kaiketi hyvä, että on puutarhassa tekemistä ja voimia siellä jotain tehdä, että saa ikävistä asioista ehkä ainakin hetkesi ajatuksia johonkin muuhun.
VastaaPoista