Tuli postiakin

Tänään tuli aluesairaalasta muutama sivu tekstiä sairauksistani. Ilmeni uusiakin sairauksia vanhojen vaivojen päälle tai siis sellaista, mihin oikeastaan en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Varsinainen diagnoosi koski uniapneaa, jota nyt ruvetaan hoitamaan eli jatkossa nukun maski naamalla.

Maanantain syöpälääkärin käynti oli toisaalta hyvä, kun edelleenkin lääkäri oli sitä mieltä, että tauti on selätetty, vaikka kontrollikäynnit ovat vasta alkutaipaleellaan. Niitä jatketaan seuraaavat viisi vuotta, jos ei ämmä ennen sitä kuole tai sairastu uudestaan. Mutta, mutta, silti juuri se seikka mietityttää. Muutamat veriarvot ovat pielessä ja siksi uudet kokeeet otettiinkin saman tien. Jotkut oireetkin ovat pielessä ja niinpä 13 tunnin kuluttua makaan TT-kuvauksessa. Mutta vaikka lopputulos voipi olla mikä tahansa, kannattaa huomata, miten pienenpienestä siemensetä tämäkin elämänhaluinen, pikkuinen orvokki on kasvanut ja pinnistellyt esille kukkapenkin vierestä paksujen tammenlehtien alta. Ilman kuolemisen aikomustakaan.

Miljoonakellot, kesäiset luottokukkani ovat nekin toistaiseksi vielä hengissä. Terassin amppeliin valitsin tänä vuonna samettisen mustaa. Tuuli vain tuppaa hakkaamaan kukkia.

Niin että pienen aasinsillan kautta: kuka tässä olisi luovuttamassa? Ei, vaikka henkeä ahdistaa ja selkää särkee varsinkin kävellessä ja toistamiseen yskiessä. Minä melkein sanoisin tuota viola-yllätystä enkelipostiksi, joka sanoo että tsemppiä.

Mutta jos nyt menisi nukkumaan, voisi herätä levänneen yön jälkeen reippana reippaana ja virkkuna. Hyvää yötä!