Yritin vaihtaa lookkia

Tuhersin äsken pitkään blogin kimpussa vaihtaakseni lookkia eli ulkoasua. Kun ei siitä tullut mitään, niin ei sitten. Olkoon! Tämä oli vähän samanlainen harjoitus, kuin olisi omaa ulkoasuaan yrittänyt muuttaa. Eihän niin vaan onnistu. Vähän kyllä kirpaisi, kun ex-kollega piipahti ja otti asiakseen puhua painonhallinnastani. Teki mieli potkaista tätä laihuliinia, tyylikkäästi pukeutunutta sinkkurouvaa. Juu, kyllä tiedän olevani reippaasti ylipainoinen, mutta luultavasti liian mukavuudenhaluinen, suomeksi laiska, onnistuakseni missään dieetissä.

Viimeksi kun yritin vaihtaa lookkia ja jo nautiskelinkin onnistumisen ilosta 5:2 -dieetin kanssa, kuulinkin sairastavani syöpää! Ja laihtumisen syynä siis oli sairaus. On tässä muitakin murheita ollut eikä kukaan tiedä, mitä vielä mahtaa olla tulossakaan. joten en osaa pitää läskejä suurimpana suruna elämässä. Oma syöpälääkärini on runsaan viikon päästä ja mies odottaa kovasti aikaa uusiin tutkimuksiin. Hänen tilanteensa ei valitettavasti ole yhtään kohentunut. Eikä minunkaan vointini kovin häävi taida olla. Onneksi en ole koko aikana ajatellut, että syöpä olisi kokonaan voitettua kantaa. En, vaikka tietenkin toivonut ja toivon edelleen parasta. Kun kuun puolivälissä matkaan kohti syöpäsairaalan lääkärin vastaanottoa, on taatusti sairaalakassi pakattuna mukaan. Noin niinkuin varmuuden vuoksi.

Pupunpullukkaa yritin taannoin kuvata, mutten saanut tallelle muuta kuin sateen kasteleman takamuksen. Otsikkokuva on otettu samaan aikaan. Kamerani mielellään skarppaa kohtiin, mihin ei ole tarkoitettu, mutta sainpa muutaman sadepisaran ihan vahingossa kuvaan.

Pihatöitä on tehty nyt kolmena päivänä ja hommaa riittää vielä ensi viikolle ja ehkä seuraavallekin. Kesärenki on tosi suureksi avuksi ja kiltisti tekee, mitä mummi käskee. Itse en oikein mitään jaksa tehdäkään. Kun muutama päivä sitten kellahdin nurin kukkapenkkiin ja sain komeat mustelmat käsivarteen ja selkään, niin sainpa myös opetuksen. Ei kannata yrittää enempää kuin mitä jaksaa. Sitä silmällä pitäen ajattelimme käydä ostamassa riippumaton...

Tällainen kärhö ilmoittautui tänään, kun nuoren rengin kanssa perkasimme kukkapenkkiä. Taustalla ja edessäkin on alppiruusua, joka tekee tänä vuonna varmaan alle kymmenen kukkaa, kun se on melkein läkähdyksiin asti jaksanut kukkia tähän asti joka toinen vuosi. Viime vuosi oli huono ja niin on tämäkin. Samoin on luumun laita. Mutta kuten taisin aikaisemmin kirjoittaa, se maho tai koiraspuolinen mustaherukka, joka ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen tehnyt marjan marjaa, sepä on kukkinut ja ainakin toistaiseksi vielä raakileet ovat paikoillaan. Puskalle tuli kiire, kun sai tappotuomion ja suurin osa siitä hakattiin jo maan tasalle. Vain tämä yksi oksa jäi vahingossa jäljelle, enkä tietenkään raaski sitä nyt katkaista.

Eilen tuli tuttu sähkömies ihmettelemään toimimattomia tuvan pistorasioita. Syytä ei ammattimieskään löytänyt ja nyt kauhulla ajattelemme, mitä kaikkea pitää purkaa, jotta päästään vian alkulähteille. Ja mitä se mahtaa maksaa, jos koko työpöytä ja kaapisto on purettava. Sitä en edes uskalla ajatellakaan, mitä kauheuksia voi tapahtua sähkön kanssa. Sulakkeet kuitenkin ovat ehjät, koneet toimivat, vain kahdet pistorasiat pöydän päällä eivät. Ensi viikolla jatketaan tdämänkin asian tutkimista. Niin kuin ei olisi muutakin mietittävää ollut. Ja siitä tulikin heti mieleen, että pitää käydä vielä katsomassa pankkitilit.  Heippa!