Hyvää joulukuuta!

Oli ihan pakko tulla kirjoittamaan keskellä yötä, kun joulukuun ensimmäinen yö sentään "avautui". Ollaan oulukuussa, ji-huu! Mitä kauempana joulu on, sitä vähemmän olen jouluihminen, mutta mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän minäkin tunnen olevani jouluihminen. Sen kunniaksi kirjoitin illalla kuoret valmiiksi joulukortteihin ja etsin ensin tietysti liudan osoitteita. Kortteihin ei muuta tarvinnut kirjoittaakaan, sillä oikaisin tänä vuonna ja kun painatin kutsutekstin taitettavan kortin sisäpuolelle, tulivat allekirjoitukset saman tien. Tyylikästä tai ei, mutta ainakin helppoa.

Sain muutenkin yhtä ja toista tehtyä. Viimeistelin eräät tekstit, joita olen vajaan viikon sorvaillut, suljin silmäni ja painoin "Lähetä"-nappia. Sinne menivät, paitsi että sievästi sorvattujen saatesanojen lisäksi en muistanutkaan panna itse tekstiliitettä mukaan. Toinen kerta toden sanoi.

Taisin jo aikaisemmin mainostaa tätä pikku seinätaulua, jonka ostin laatutavara.comista yhdeksi omista joulahjoistani, vaikken malta tätä kyllä enää pakettiin kääriä. Pieni keramiikkalaatta tuli pari päivää sitten. Tekijä on Kupittaan Savi, taiteilija Sirkka-Liisa Haapasaari. Seinälaatta on käsinmaalattua fajanssia ja mattalasitettu. Minusta tämä on oikein viehättävä ja ensimmäinen Kupittaan Saven keramiikkaesine meillä, puunukkejen lisäksi siis. Nukkeja muuten on ollut isompiakin kuin nelisenttiset, noin 14 - 20 cm korkeita ja hinnat tähtitieteelliset. Yhtä marttanukkea katselin, mutta sitä en taida kuitenkaan raaskia ostaa. Mies katseli tätä seinälaattaa jostain syystä vähän vinoon. En tullut mitanneeksi, mutta tämä on suunnilleen 15 x 15 cm, ei ainakaan isompi. Ja mielestäni sopii oikein hyvin ajattelemalleni paikalle eli uuden keittikaapin sivuseinlle katkaisemaan pitkää valkoista seinämää.

Mies haki tänään kaksi isoa kirjapakettia postista. Toisessa on uusia lahjakirjoja ja kirjakerhon perinteinen, ihana joulukakku. Voisin vallan mainiosti leipoa vastaavan hedelmäkakun itsekin, mutta tämä on perinne. Kirjat menevät suoraan pakettiin, kylläkin suurin osa meille itselle.

Toinen laatikko oli täynnä Aarteita: vanha Suomalainen Wirsikirja, vuoden 1886 versio, painos vuodelta 1889. Uusi testamentti ja Psalmit samoilta ajoilta. Rukouskirja. Vuoden 1834 hartauskirja, nimeltään Yxikertainen Selitys Lutheruxen Wähän Katechismuxen ylitse, Kysymysten ja Vastausten kautta. Pari koulukirjaa. Kansanvalistusseuran almanakkoja toissa vuosisadalta. Maalaiskuntien kunnallishallinnosta, tasaväkisistä maalaisyhdyskunnista, ylempien kansakoulujen perustamisesta maalaiskuniin sekä metsästyksestä vuodelta 1898.  Minä luulen, että kirjakauppias heittää parit kärrynpyörät aina kun huomaa minun tulevan nettiin tekemään tilauksia. Nämä hankinnat ovat kuitenkin tarpeeseen, lähde- ja orientoitumisaineistoksi siihen, mistä en vielä kerro, vihjailen vain.

Sen verran ehdin selata kirjoja, että huomasin tehneeni hyvät ostokset. Almanakat ovat varsinaisia tietosanakirjoja. Virsikirjasta löysin valtavan paljon tuttuja virsiä ja valtavan paljon uppo-outoja virsiä. Pitänee kaivaa esille se meidän lapsuutemme virsikirja, tämän nykyisen edeltäjä ja vertailla muutamien virsien sanoja. Toivottavasti numerot ovat oikeilla kohdillaan, mitä ei tästä viimeisestä tekeleestä voi sanoa, jossa koko kirja sorkittiin sekaisin.  Raamatusta kaivoin esille Jouluevankeliumin ja lempipsalmini. Hyvin olivat tunnistettavissa vanhasta kielestä huolimatta. Itse asiassa jouluevankeliumia ja esimerkiksi Enkeli taivaan -virttä oli seuraavissa käännöksissä käsitelty hyvin hellävaraisesti.

Joulun ja adventin ajan mielenrauhaa ja iloa teille ja meille kaikille! Antaa toisten hössöttää, kaikkien ei tarvitse, eihän?