Käytiin eilen isää tervehtimässä. Hän kertoi äidin joutuneen kahden hengen huoneesta neljän hengen huoneeseen. Syytä ei kerrottu, mutta eipä sitä voi kysyäkään, jos hoitajien kopissa ei ole ketään. Isä kertoi myös, että siellä osastolla joku vanhempi potilas oli hihkaissut: " E..., terve!" No, isä ei millään saanut mieleensä, kuka häntä tervehti. Kun hän sattumoisin näki käytävällä jonkun tytönlirpukan, kuten isä sanoi, kysyi tältä. Vaan sitähän ei voi sanoa kolme kuukautta talossa maanneen potilaan puolisolle, joka hänkin käy vähintään kerran viikossa vierailulla talossa. Ei, papparaisen intimiteettisuoja rikkoutuisi.
Tästä tuli mieleen yksi toinen vierailu. Syksyllä, ihan silloin alkuaikoina, kun emme vielä tienneet äidin kunnon kehittymisestä, olimme samassa laitoksessa neuvonpidossa kunnan ihmisten kanssa äidin hoidosta. Yksi kylän eukko osui samaan aikaan paikalle ja väen väkisin änkeytyi äidin huoneeseen estelyistämme välittämättä. Ei, hänen pitää päästä ... katsomaan, tietämättä lainkaan äidin kunnosta. Teki mieli ottaa akkaa niskavilloista kiinni. Siinä kohtaa olisi pitänyt intimiteettisuojan toimia.
Isällä oli suru-uutisiakin. Serkkunsa vaimo, se kaikkein nauravaisin ja aina hyväntuulinen, oli kuollut. Näimme hänet tasan vuosi sitten apteekissa ja silloin hän näytti huomattavasti reippaammalta kuin miehensä, mutta vuodessa voi tapahtua paljon. Tämä oli jo ties miten mones suru-uutinen tänä vuonna. Toisen serkun vaimo meni ensin ja sitten tämä veljenvaimo. Äidin lanko ehti kuolla näiden välissä, mutta kolme tuttua lähtenyt ihan yhden syksyn aikana. Näitä uutisia tulee tietysti jatkossa entistä tiuhempaan, meidän ikäluokasta ja vanhemmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!